Vihreä valo

Ihana, vihreä, kukikas, suhiseva, sirkuttava, nihkeä, inisevä, tuoksuva, kutiseva KESÄ on täällä! Valoa tulvii silmiin eikä kukaan malta nukkua. Liikenne virtaa maantiellä yöt läpeensä, linnut lörpöttelevät lakkaamatta, kanivanhukset intoutuvat vallan lemmekkäiksi ja paimenkoirilla on täysi työ valvoa järjestystä. Omassa päässäni kuhisee ajatuksia kuin muurahaisia keossa, ja illat venähtävät helposti pitkiksi kaikenlaisten puuhien äärellä.

Kelpiinit eivät ole viime viikkoina ennättäneet perehtyä tuotteiden testaukseen tai laaduntarkkailuun, joten palaamme siihen tulevissa postauksissa. Kiireiset sankarimme ovat heittäneet keikkaa muun muassa illanistujaisten yleisinä viihdyttäjinä, ylimpinä grillivalvojina, ihmislasten halivastaanottimina ja surevien omaisten lohtukoirina. Kymmeniä rapsuttavia käsiä on pitänyt lipoa kiitollisin kielin, ja peppulihaksia uhkaa jo ylirasitus silkasta vispaamisesta.

(Kuva: Eija R.)

Kaiken tohinan keskellä kauneimpia hetkiä ovat ne, kun istahdan aamulla terassin portaille, ja koirat änkeävät nojailemaan kylkiini, vaikka voisivat kirmata vapaasti pitkin pihaa. Tai kun kohtaan kesäyön valossa koiran unipehmeän katseen, silitän kevyesti silmien väliä ja saan vastaukseksi pari raukeaa hännän heilahdusta. Tai kun muutaman kaupunkipäivän jälkeen saamme taas unohtaa taluttimet, kakkapussit ja liikennesäännöt, villiintyä kotimetsään ja laulaa huolet suohon.