tiistai 28. huhtikuuta 2015

Voiton puolella

Ah, kevät! Tuskastuttava tarpominen ja liukastelu ovat menneen talven lumia, ja metsä on jälleen meidän! Sula maa tuntuu vakaan lempeältä jalkojen alla, sammalenvihreä maisema hivelee silmää ja mustarastaan toivotuimmat soivat läpi pitenevien iltojen.

Sydän sykähtelee onnesta, kun katselen kelpiesisarusten vapautunutta menoa. Kahdeksan tassua jolkottaa peräkanaa polulla, tuuli tuo kirsuihin kiehtovan tuoksun, suuret vainuajat häipyvät horisonttiin risukko rytisten. Hetken päästä huolestuneet kelpiennaamat lähestyvät etuviistosta: ethän karkaa minnekään?! Me hoidetaan vain tuolla yksi tärkeä juttu!

Sitten otetaan erä vapaaottelua varvikossa, kaivaudutaan vihoviimeiseen lumiplänttiin vilvoittelemaan, kiipeillään näköalapaikoille kautta kiven ja kannon, kuulostellaan joutsenten jodlausta päät kallellaan. Minunkin tekisi mieli heittäytyä pehmeälle mättäälle ja jäädä asumaan tähän elämäntäyteiseen hetkeen.


Pääkallokelien päättyminen tuntuu erityisen vapauttavalta nyt, kun olen vihdoin ymmärtänyt niiden yhteyden Lunan jokakeväisiin lihasvaivoihin: toissa vuonna oikea etujalka, viime vuonna oikea takajalka, tänä vuonna vasen takajalka. Eläinlääkärin, osteopaatin, kahden fysioterapeutin ja hierojan toistuvien arvioiden mukaan koira on ehjä ja hyvässä lihaskunnossa, mutta aina alkuvuodesta jonkinmoisessa jumissa selän ja oireilevan jalan alueelta. Sulan maan kaudella ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan. Jotkin koirat kuulemma vain ovat liikkumistyylinsä ja luonteensa takia alttiimpia jumittumaan liukkailla keleillä. Niin no, päteehän sama ihmisiinkin. Minä ja Luna kuljemme jäätiköllä jäykästi köpötellen, koska haluamme välttää liukastumasta. Jatkuvan köpöttelyn seuraukset tuntuvat väistämättä jännityksinä kropassa. Kai se on uskottava, että selitys on näinkin yksinkertainen.


Tänä vuonna en siis ole enää hautaillut agilityhaaveita, mutta olen kevättalven aikana vihannut kaikkea valkoista upottavaa ja luistavaa, puuttunut ryppyotsaisesti kaverusten reikäpääralleihin ja vahtinut vainoharhaisena Lunan takajalkojen painojakaumaa. Säännöllisten jumppaharjoitusten ja hierontojen ansiosta tilanne on selvästi parempi kuin vuosi sitten. Nyt kun kevät on sulattanut vaivan aiheuttajan pois päiväjärjestyksestä, ei oireilusta ole ollut havaittavissa enää muuta kuin joinakin iltoina levon jälkeinen aavistuksenomainen jäykkyys, jonka Luna saa itse saman tien hellittämään venyttelemällä koipea taakse.

Jäykkäjalan hoito-ohjelman tärkeimpiä osia ovat rento lenkkeily pitävällä alustalla vaihtelevassa maastossa sekä lihastasapainoa ja takapään koordinaatiota kehittävät jumppaliikkeet: painonsiirrot tasapainotyynyn päällä, jalkojen ristikkäisnostot, hidas tikapuukävely, pyöriminen takajalkojen varassa kannon/pesuvadin ympäri... Pikisilmiin syttyy innokas loiste aina, kun voimisteluvälineet ja palkkionappulat kaivetaan esiin.


 


Treenien ja vauhdikkaampien lenkkien jälkeen panostetaan palauttavaan liikuntaan ja puetaan ylle lämmittävä BOT-loimi. Ruokaan lisätään päivittäin magnesiumsitraattia ja B-vitamiinia. Kesän lähestyessä päästään pian huoltamaan lihaksia vesipetojen suosikkimenetelmin - uintiretkien ja kahluuharjoitusten parissa.

Sunnuntaina erään pellon laidasta löytyi kelpiinien riemuksi vielä kaistale kylmää peuhumateriaalia, jossa vedettiin viimeiset hankihepulit kevään kunniaksi. Ei ollut Mustin koipi kankea tämänkään ilonpidon jälkeen, joten voiton puolella ollaan!

https://www.youtube.com/watch?v=aUIWNHUak0g

torstai 9. huhtikuuta 2015

Lätäkköakrobatiaa ja annoskateutta

(© Yasmin Eklund)

Lunakin aloitteli kisakauttaan pääsiäisen sateessa. Keinonurmipohjaisiin halleihin en ole mustin kanssa lähtenyt talvikaudella kisailemaan, koska liukkaat ja upottavat kelit saavat sen lihakset säännönmukaisesti hiukan jumiin näin kevättalvisin. Nyt tarjolla oli kuitenkin maapohjaa, hiekkakenttää ja Etelä-Suomen keväisiä kävelyreittejä.

(© Eija R.)

Ennen radalle pääsyä Uljas Musta oli silkkaa savuavaa ruutia, joka saattaisi räjähtää käsiin millä hetkellä hyvänsä. Horjumaton keskittyminen löytyi kuitenkin välittömästi, kun istutin kelpien lähtöasentoon. Vaikka kolmosluokan radat tuntuivat itselleni haastavilta, oli ihanaa kartturoida vaihteeksi varman luotettavaa kaveria, jonka virettä eivät ulkoiset olosuhteet heilauttele. Se etenee äänettömästi ja tarkasti juuri sinne minne ohjaankin.


Viikonlopun palauttavilla lenkeillä suunnattiin Sylvi-tädin opastamina Talinrannan maisemiin ihmettelemään kaupunkikevään merkkejä. Elämyshakuinen Luna halusi tietenkin tasapainoilla rantakivillä ja kastella kaikki neljä tassua kylmässä virrassa.

Lisäksi miniloman ohjelmaan kuului kerrostalon äänien kärkästä kommentointia ja ylellisen rentouttavaa loikoilua ihmisten sängyissä.



*Niin tai Sylvi-tädin pedissä, kun se nyt kerrankin sattui olemaan vapaana.*

Reissueväistä vastasi jälleen Musti ja Mirri. Ruokalistalla oli perjantaina Natures:menun Kana-ateria ja lauantaina Kalkkuna-ateria. Litteät ja kevyet märkäruokapussit ovat superkäteviä kuljettaa mukana ja säilyvät huoneenlämmössä. Yksi 300 gramman pussi on juuri sopiva kerta-annos yhdelle kelpielle. Agiapinoiden ateriat höystettiin Sylvi-tädin lisäravinnehyllystä löytyneillä sinkkitableteilla ja kalanmaksaöljyllä.


Musti ja Mirri lähetti Lunalle ja Hatille myös uudet hienot Maukas-ruokakupit, kahta kokoa kummallekin. Melamiinikuppien sisällä olevat irralliset metallikipot on helppo sujauttaa tiskikoneeseen käytön jälkeen. Matkakäytössä totesin nuo pienemmät metallikupit aivan loistaviksi, sillä ne pinoutuvat näppärästi sisäkkäin eivätkä paina tai kolise kassissa.


Kana- ja kalkkunapateiden tuoksu sai paimenjengin kohisemaan. Harvinainen herkku herätti Sylvi-tädissä vakavan annoskateuden, jonka lievittämiseen tarvittiin monta jauhelihakuutiota sekä oman emännän lupaus, että tuleville reissuille lähdetään Natures:menu-hyllyn kautta.

*Tätä lupausta en unohda.*

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pikku Kakkonen

Pääsiäinen on yllätysten aikaa! Putkiaivo Hatikainen on viimeinkin päässyt luokaltaan ja vastaanottanut ensimmäisen sertifikaattinsa!


Ulkokisakauden korkkaus ei alkanut lainkaan voitokkaasti. Vesilätäköiden täplittämälle kentälle vihmoi räntää ja kolea tuuli tunkeutui kuoriasun läpi. Lähtövuoromme oli heti rataantutustumisen jälkeen, joten en ehtinyt tehdä Hatin kanssa tavanomaisia virittelyjä juuri ennen radalle menoa. Kelpie lähti keulimaan jo ensimmäisen radan alkumetreillä, joten päädyimme ottamaan uusiksi kepit ja puomin alastulon ennen kuin jatkoimme (tahattomasti) oikotietä maaliin.

Kävelytin sankaria jäähdyttelykierroksen areenan ympäri ja painuin autoon hieman mököttämään. Kannattiko reissata tänne asti kastelemaan kenkänsä, nolaamaan itsensä julkisesti ja haalimaan lisää hylkyjä kokoelman jatkoksi? Eihän tällaisilla alkeellisilla suorituksilla kakkosluokkaan tulla pääsemään. Koskaan ikinä.

Aikani puhistuani huomasin tirkisteleväni uteliaana huurtuneiden ikkunoiden läpi kentälle, missä seuraavaa rataa jo rakennettiin. Tuttu intokutina vatsanpohjassa yltyi: kohta mennään taas! Nyt ainoa mahdollinen suunta olisi ylöspäin.

(© Laura Niska / Heartshaped Photography)

Hyppyradan alussa putki hotkaisi Hatin syövereihinsä niin livakasti, että rengas jäi suorittamatta. Niinpä otimme rauhassa uuden alun, harjoittelimme taas keppejä ja pyörähtelimme loppuradan kiemurat jo varsin sulavasti. Menoa säesti riemukääpiön äänekäs kiljahtelu.

Viimeinen startti tuntui jälleen himpun verran hallitummalta. Onnistuin kalastamaan Hatikaisen aivan viime hetkellä putken imusta ja kääntämään kurssin oikeaan suuntaan. Kaarrokset valuivat pitkiksi ja kontaktit luiskahtivat luvattomasti läpi. Maalissa olin kuitenkin huojentunut siitä, että pakka pysyi jokseenkin kasassa ja päivän saldonamme olisi edes yksi tulos. Huoltojoukon kanssa laskeskeltiin, että viitosen virheellä taisimme selvitä, ja kilpailijoiden vähyyden takia sijoitus olisi varma.

https://www.youtube.com/watch?v=T7r2lJpN8is

Palkintojenjakoa odotellessa M meni tutkailemaan tuloslistoja ja alkoi äkkiä viittilöidä minulle hurjistuneen näköisenä. Hatin nimi oli listalla ykkösenä, ja... MITÄ IHMETTÄ?! Tulossarakkeessa komeili siisti pyöreä 0 ja sen perässä merkintä SERT. Nyt oli minun vuoroni kiljahdella. Ennen kuin olin ehtinyt sisäistää näkemääni, minua jo huudeltiin kapuamaan korkeimmalle palkintokorokkeelle ja syliini kasattiin palkintoja ja ruusukkeita. Olo oli yhtä aikaa epäuskoisen hämmentynyt ja riemukkaan vapautunut. Tätä hetkeä oli odotettu niin kauan, ja silti se tuli nyt aivan puun takaa.

Hyvästi ykkösluokka! Pikku Kakkonen nostaa shown uudelle tasolle!
(Ensin putkiaivojen asetukset on kuitenkin resetoitava.)


torstai 2. huhtikuuta 2015

Kierivä koira ei sammaloidu

Kun malttamaton mieli haikailee keväiseen maastoon juoksemaan, mutta jalkoja painaa kisaväsymys ja polkuja peittää vielä peilijää, on oiva hetki aktivoida aivonystyröitä vetreyttävien voimisteluliikkeiden parissa.

Sähköpaimenten jumppakoulussa harjoitellaan tällä kertaa kierimistä. Kelpiet oppivat melko nopeasti pyörähtämään selän kautta kyljeltä toiselle makupalan perässä, mutta kun temppu pitäisi saada sujumaan hallitun hitaasti alusta loppuun, se muuttuukin haastavammaksi. Keskittynyt rauhallinen liike saa kuitenkin keskivartalon pienet lihakset käyttöön tehokkaammin kuin vauhtipyöränä heittelehtiminen.


Namikäden apua häivytetään vähitellen, kunnes vihjeeksi riittää pieni ranteen pyöräytys haluttuun suuntaan ja sanallinen käsky "kieri". Yli-innokkailla paimenilla suuntamerkin seuraaminen tuppaa tosin välillä unohtumaan kaiken hauskuuden keskellä.

Kun kierähdyksen idea on ymmärretty kumpaankin suuntaan, vaikeustasoa nostetaan vaatimalla alku- ja loppuasennoksi sievää maassamakuuta.



Edistyneemmät rullaajat voivat ryhtyä treenaamaan temppua kahdella tai useammalla kierteellä.

Motivoiva palkkio on tietenkin olennainen uuden opettelussa ja vanhan vahvistamisessa. Lunaa ja Hattia pyörittävät tässä Mustilta ja Mirriltä saadut ankanmakuiset Natures:menu-herkut. Country Hunter -sarjassa on kolmea eri sorttia pakastekuivattuja koulutusmakupaloja, joiden valmistusaineina on ehtaa lihaa, kasviksia ja mineraaleja. Kevyet mureat namit eivät tahmaa palkkaajan sormia (paitsi välillisesti kiihtyvän kuolanerityksen seurauksena).


Terveellisyys ei nimittäin tarkoita herkullisuudesta tinkimistä. Sitten vain kieriskelemään - keep on rollin'!

https://www.youtube.com/watch?v=ezeZb5N09Tk