perjantai 14. huhtikuuta 2017

Lumipeuhulla huippukuntoon

Jäähdyttely on treenin tärkein osuus. Tästä olen vakuuttunut vuosien varrella yhä vankemmin, mitä enemmän olen liikunta-asioita harrastanut, opiskellut, havainnoinut ja järkeillyt. Lämmittely on hyvä juttu sekin, mutta jäähdyttely on avain kokonaisvaltaiseen palautumiseen, joka puolestaan on edellytys fyysiselle ja henkiselle kehitykselle ja kunnossa pysymiselle.

Agilityharrastuksessa olen koettanut oppia miettimään ennen kaikkea koiran alku- ja loppuverryttelyjen tarkoituksenmukaisuutta. Puolen tunnin tasavauhtinen köpöttely ei aktivoi niitä nopeita lihassoluja, joita agilitysuorituksessa käytetään. Ennen treenejä käymme kyllä Hatin kanssa enintään vartin hihnakävelyllä, jotta koira ennättää tehdä tarpeensa ja nollata päätään nuuskimalla pientareita. Sen jälkeen Hatti odottelee kuitenkin vielä vuoroaan häkissä tai autossa, joskus pitkänkin tovin, eivätkä mahdollisen lämmittelyn vaikutukset niin kauan säilyisikään. Varsinainen suoritukseen valmistava lämmittely tehdään siis vasta 5-10 minuuttia ennen omaa vuoroa, eli käytännössä edellisen koiran harjoitellessa radalla. Silloin jumppaillaan, temppuillaan ja pyrähdellään vapaamuotoisesti, pääasia että pysytään liikkeessä ja liikkeen suunta vaihtelee. (Hyppylihakset Hatti verryttelee oma-aloitteisesti pomppimalla intopiukeana minua vasten 😁)


Palautumisen ja vammojen ehkäisyn kannalta pidän siis jäähdyttelyä vieläkin tärkeämpänä kuin lämmittelyä. Pyrin pitämään tiukasti kiinni siitä, että välittömästi jokaisen kisaradan, jokaisen treenikierroksen ja jokaisen metsäriehunnan jälkeen jatketaan rauhallista liikkumista 5-15 minuutin ajan. Jäähdyttelyn tarkoitushan on nimensä mukaisesti elimistön jäähdyttäminen takaisin normaaliksi, kun ruumiinlämpö on rasituksessa kohonnut. Hatin mielestä tämä käy talviaikaan kätevimmin lumessa piehtaroimalla, ja siinä se on kyllä ihan oikeilla linjoilla. Meille ihmisille on lapsesta saakka taottu päähän, että urheilun jälkeen täytyy pukea lämmintä päälle, jottei vilustu. Meillähän hikoilu hoitaa tehokkaasti osan jäähdytyksestä, mutta koiran iho ei kostu hiestä, vaikka olisi kuinka kuuma. Läähättävä koira ei kaipaa takkia eikä lepoa, vaan viileää juomavettä, viileää ilmaa ja liikkeessä pysymistä. Talvipakkasella tämä on joskus haastava yhtälö, kun yritän tempoa itselleni riittävästi vaatetta ylle ja samalla saada hottis-Hattiksen mahdollisimman pian ulos kävelemään. Paikalleen jääminen radalla ryntäilyn jälkeen olisi nimittäin tehokas tapa pitää elimistö stressitilassa ja saada maitohapot jämähtämään lihaksiin.



Kun välitön jäähdyttely on tehty, Hatti saa lepäillä häkissä tai autossa, sään vaatiessa takki päällään, kunnes kaikkien treenit on saatu päätökseen ja esteet korjattu pois. Sitten käydään vielä rauhallinen 10-20 minuutin palauttelulenkki ennen palautusjuomaa ja kotimatkaa, joka meillä kestää tunnin verran normaaleista viikkotreeneistä.

Hatilla ja monella muulla kiihkeällä koiralla kuumeneminen on myös henkistä laatua, joten fyysisen jäähdyttelyn ohessa hermostokin saa tarpeellista tuuletusta. Jo agilityhallin näkeminen saa Hatin kierrokset nousuun, ja kun siihen lisätään vielä hallin sisällä kaikuvat kiihdyttävät äänet, oman vuoron malttamaton odottelu sekä kovatempoinen harjoitus, on treeni-ilta kokonaisvaltaisesti varsin kuormittava kokemus. Olipa stressi sitten henkistä tai fyysistä, negatiivista tai positiivista, se hidastaa aina palautumista ja heikentää oppimiskykyä. Oma stressitasoni tahtoo pysytellä sunnuntai-iltaisin treenien jälkeen koholla niin, että valvon puoli yötä ja nukun levottomasti. Hatikaisella virrankatkaisu toimii onneksi tehokkaammin, ja ilta-aterialta siirrytään viipymättä palautumisprosessin seuraavaan olennaiseen vaiheeseen, keräasentoon.