lauantai 31. lokakuuta 2015

Pinkkiä, pehmeää, palkitsevaa

Mikä on pinkki ja pörröinen, pyöreä ja pitkulainen, pompoteltava ja pureskeltava? No sehän on Pro Dogin uuden Bungee Bright -lelusarjan TPR-pallollinen versio. Musti ja Mirri lähetti meille tämän ihanuuden:


Ensimmäiset pari päivää lelu-uutuus sai vain lojua pöydällä ihailtavana, koska en olisi hennonnut liata sitä. Onneksi treenit siirtyivät talvikaudeksi ulkoa halliin, jotta kaunista lelua ei tarvitse heti lähteä riepottamaan hiekkakentällä.

Hatilla on aina ollut hieman omintakeinen tapa leikkiä. Se jahtaa leluja mielellään, tekee kissamaisia hyppyjä niiden kimppuun, käpälöi, ravistelee ja nyhtää saalistaan, muttei useinkaan innostu vetotaisteluista. Tällainen monitoimilelu on omiaan tuurileikkijälle, sillä sitä voi heittää tai kiskoa fiiliksen mukaan. Silkinpehmeä karvaosa kelpaa nirsoleukaisenkin paimenen hampaisiin, ja sametilla vuorattu käsilenkki tuntuu suorastaan ylelliseltä leikittäjän kädessä.

Hyvä treeni, parempi kieli.

Joskus treeniajasta kannattaa lohkaista tavallista pidempi tovi ihan vain yhteiselle hauskanpidolle - eihän maailmassa koskaan voi olla liikaa väriä ja leikkiä!


tiistai 27. lokakuuta 2015

Huolta pidellessä

Hetkeäkään en ole koiravuosieni aikana katunut sitä, että olen tullut ottaneeksi noita hännäkkäitä hyyryläisiä kotiini ja sydämeeni asumaan. Mutta kun haluaa pitää huolta toisesta eläväisestä olennosta, se huoli on kannettava myös silloin, kun se käy painavaksi.

Ennätimme juuri viikko sitten hehkuttaa puolison kanssa, miten ihanan rennolta elämä vaihteeksi tuntuu, kun kumpikin koira voi hyvin. Lunan jalkavamma näytti parantuneen mainiosti, ja kolmen ontumattoman kuukauden jälkeen olimme vihdoin uskaltaneet lakata stressaamasta kaverusten keskinäisiä juoksuralleja ja vahtaamasta mustin askeleita iltaisin.


Seuraava sydämentykytys vaani kuitenkin jo nurkan takana. Tiistai-illan agilitytreeneissä ohjasin Hatin huolimattomuuttani liian jyrkässä kulmassa puomille, sen toinen takajalka lipesi reunan yli ja terävä kantti hiersi nivusen ilkeän näköisesti vereslihalle. Samassa rytäkässä toisen etujalan kannuskynsi napsahti poikki ydintä myöten. Vammoja tarkastellessani ensimmäinen ajatus oli: "Mokasin ja rikoin koirani!" Kotimatka sujui surkeissa fiiliksissä.

Kaikeksi onneksi Hatti selvisi tapaturmasta pintanaarmuilla. Pelkäämiäni mustelmia, turvotusta tai ontumista ei ilmaantunut, katkennut kynsi näytti siistiltä ja ruhjeetkin lähtivät nopeasti arpeutumaan, joten parin päivän tarkkailun jälkeen naaliainen sai taas mennä viilettää tavalliseen tapaan. Treenihallille palataan tänään tekemään helppoja ja hallittuja puomiharjoituksia, jotta pääsemme kumpikin yli mahdollisista henkisistä traumoista (veikkaan, että ne ovat suurempia emännällä kuin koiralla).


Arki ehti tuskin asettua takaisin normaaliin, leppoisaan uomaansa, kun aivan tavallisen metsälenkin jälkeen perjantai-iltana Luna nousi levolta konkaten kolmella jalalla. Vain muutaman askeleen verran se varoi vasenta takajalkaansa, mutta selvääkin selvemmin. Kuukausien panostus ja toiveikkuus tuntuivat valahtavan hukkaan silmänräpäyksessä. Epäuskoisin ja lannistunein mielin koetimme yhdessä käydä läpi, miksi ihmeessä näin saattoi käydä ja miten ihmeessä tästä eteenpäin. Väsyneessä päässäni hautui jo varsin toivottomia ajatuksia, ennen kuin aamu valkeni ja tuo muka haudan partaalla kituva eläinparka tervehti minua omaan riemukkaaseen tyyliinsä, kaikilla neljällä tassulla tarmokkaasti tepastellen.

Ehkä tästä sittenkin taas selviydytään. Luna sai kipulääkettä kolmena päivänä, ja vaikka ontuminen ei ole toistunut, joutuu musta sähikäinen tyytymään lyhyisiin hihnalenkkeihin ainakin ensi viikkoon asti, jolloin päästään neuvottelemaan lääkärin kanssa.


Tiedän, ettei kaikkea voi ennakoida, mutta kylläpä onkin helppoa kaivella jälkikäteen, mitä minun olisi pitänyt tietää ja tehdä toisin! En voi olla tuntematta hetkittäin jopa pientä katkeruutta siitä, että Luna, joka on pikkupennusta asti joka ikinen päivä liikkunut vapaana vaihtelevassa metsämaastossa ja kolmesti kuvattu luustoltaan virheettömäksi, ei nyt kestä normaalia koiranelämää, kun taas moni muu koira porskuttaa vuodesta toiseen kovassa käytössä ilman ongelmia.

Elämä ei ole reilua, joten vertailu ei johda mihinkään. Sen sijaan, että haikailen, miten hienoa olisi päästä agiliitämään Lunan kanssa ja miten se raukka ei nyt saa kirmata villinä ja vapaana, yritän keskittyä niihin mielekkäisiin asioihin, joita voimme tehdä. On vain nähtävä vähän vaivaa. Voin ottaa koirat mukaan kauppareissulle ja kävelyttää niitä taajamareittien sosiaalisen median äärellä. Voin sirotella ruokanappulat pihalle etsittäväksi ja pakastaa lihat Kongeihin. Voin tehdä Lunalle yhä haastavampia nosework-harjoituksia ja ihailla sen työmotivaatiota ja oppimiskykyä. Ja voin edelleenkin joka päivä sulaa noiden ihastuttavien mantelisilmien edessä, taipua mustan tassun määrätietoisiin sylivaatimuksiin, kuunnella syvää unihengitystä ja luottaa siihen, että juuri tässä meillä molemmilla on hyvä olla.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Syysnärää ja team spirittiä

Ilma viilenee, lehdet putoavat, illat pimentyvät - ja koiria närästää. Närästysoireilun yleistyminen loppusyksystä on minulle edelleen mysteeri. Elämä on noudattanut samanlaista säännöllisen epäsäännöllistä rutiinia kuin ennenkin, mutta oireettoman kesän jälkeen meillä on nyt parin viikon sisällä valvottu tasapuolisesti yksi yö vuorollaan kummankin kelpien nieleskelyn ja vaeltelun merkeissä. Jopa Hatti, jonka kaikkien aikojen närästyskerrat ovat laskettavissa yhden käden sormin, heräsi yöpuultaan useaksi tunniksi nuohoamaan surkeana roskia lattioilta. Syy-yhteyttä on arvuuteltu jo monena syksynä. Karvanlähtö ja siitä seuraava karvan nieleminen? Muutos tuoreen ruohon laiduntamisessa tai juodun ojaveden koostumuksessa? Valon väheneminen, kylmyys, kosteus?


Lunan nieluleikkauksen jälkeen näytti jo pitkään siltä, että närästysvaivat olisivat kokonaan taakse jäänyttä elämää. Tilanne on nyt toki paljon helpompi kuin edellisinä syksyinä, mutta viimeisin kohtaus pääsi yllättämään. Koska oireilu oli pysynyt niin kauan poissa monenlaisista muuttujista huolimatta, en muistanut entiseen tapaan ennakoida ylimääräisiä stressitekijöitä erityisin varotoimin. Tilapäinen muutos laumakokoonpanossa, poikkeukselliset arkijärjestelyt, innostavat ihmisvieraat, tavallista vähäisempi liikunta ja pitkästä aikaa nautiskeltu pätkä possun selkärankaa olivat ilmeisesti tällä kertaa ne ainekset, jotka yhdessä mystisen syksy-faktorin kanssa saivat vatsahapot villiintymään.

Eipä auta kuin nostaa omaa valmiustilaa hieman ja ottaa vanhat, hyviksi todetut konstit käyttöön. Paitsi että närästyskoiran perusruokinnassa on oltava tarkkana, myös palkkanamit on valikoitava harkiten. Treeni- ja kisatilanteet ovat vilkkaalle koiralle kiihdyttäviä, ja myönteinenkin kierrosten nostattelu saa elimistössä aikaan stressitilan, joka puolestaan voi herkistää närästykselle. Itse keitetyt maksapalat, kivipiirat tai uunissa kypsennettävä sisäelinpannari ovat Lunalle varmoja vaihtoehtoja, mutta olen törmännyt myös muutamiin toimiviin valmisnameihin. Yleensä niille on yhteistä viljattomuus ja suuri lihapitoisuus.


Saimme Mustilta ja Mirriltä näytepakkaukset Alpha Spirit -merkkisiä puolikosteita Only Fish- ja Multi Protein -täysravintoja, joiden tuoteselosteet painottuvat eri lihoihin ja kaloihin. Pienet kuutiot ovat sellaisenaan juuri täydellisen kokoisia treenipalkkioiksi, eivätkä ne sottaa taskuja tai käsiä. Puolikostean rakenteen ansiosta ruoka tuoksuu koiran nenään houkuttelevammalta kuin kuivanappulat, eikä siitä irtoa kuivia murusia, jotka koira saattaisi innostuksissaan vetäistä väärään kurkkuun. Rally-tokoliikkeitä harjoitellessaan Luna on ollut hyvin tyytyväinen molempiin makuvaihtoehtoihin.

 

Viime sunnuntaina olikin Lunan vuoro kavuta palkintopallille pönöttämään. Rallitähtönen löysi ohjaajansa kanssa loistavan yhteisen viretaajuuden ja selvitti kisaradan komeasti 95 pisteellä sijoittuen toiseksi. Tämä kolmas hyväksytty tulos avoimessa luokassa oikeutti RTK2-koulutustunnukseen, joka merkitsee etenemistä seuraavalle vaikeustasolle eli voittajaluokkaan! Vaikka en itse ole osallinen koirani menestykseen tässä lajissa (muutoin kuin taustatukena ja namivastaavana), tunnen siitä yhtä suurta ylpeyttä kuin omista saavutuksistani. Eivätkä sydäntäni sykähdytä vain tulokset ja tittelit, vaan se yhteisymmärrys ja tekemisen ilo, jota näen noiden kahden rakkaan ystävän välillä.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vitamiineja vipeltäjille


Hyvä fyysinen kunto hankitaan tehokkaan treenin, palauttavan liikunnan ja levon sopivalla yhdistelmällä. Myös ravinnolla on merkittävä rooli lihasten ja hermoston kehityksen ja palautumisen kannalta. Koetankin aina lastata sähköpaimenten ruokakuppeihin perustaksi hyvin sulavaa proteiinia, riittävästi rasvaa ja nestettä sekä täydennykseksi tiettyjä lisäravinteita. Useimmiten minusta on ihan hauskaa ja kiinnostavaa täsmätuunata annoksia sen seitsemällä pillerillä, pulverilla ja litkulla, mutta joskus illan väsyneinä hetkinä, kun jo kahden kipon toimittaminen oikeille syöjilleen tuntuu tarpeeksi haastavalta tehtävältä, saattaa mielessä vilahtaa toive sellaisesta ihmepurkista, josta saisi kaikkea sopivasti.

Ihmepurnukalle riittäisi taatusti kysyntää, mutta taitaisi olla mahdoton missio kehitellä all-in-one-täydennysrehua lemmikeille, joiden koot vaihtelevat yhdestä sataan kiloon ja erityistarpeet laidasta laitaan. Niinpä olen yleensä suhtautunut skeptisesti monivitamiinivalmisteisiin. Nyt sain kuitenkin tilaisuuden valita Mustilta ja Mirriltä testattavaksi Avital Nutrient -jauhetta, jonka sisältö vaikutti lupaavalta omien koirieni tarpeita ajatellen. Uteliaana otin heti laskimen esiin ja vertailin purkin ohjeannostuksen sisältämiä pitoisuuksia saantisuosituksiin.


Lunan ja Hatin elopainot ovat hiukan 15 kilon molemmin puolin, ja molemmat syövät päivässä 250 grammaa lihaa/kalaa tai Maukkaan Into-/Tarmo-raakatäysravintoa ja noin 50 grammaa kuivamuonaa. Tällaisen 50/50-henkisen ruokintasysteemin täydennykseksi Nutrient-jauhe sopii kuin kirsu päähän. Se sisältää monipuolisesti B-ryhmän vitamiineja, joiden lisäämisestä on hyötyä aktiivisten koirien lihasjumien ehkäisyssä ja stressistä palautumisessa. E-vitamiiniakin tulee sopiva määrä palautumisen tueksi.

Nutrient täyttää A-vitamiinin tarpeen, mikä on tärkeää etenkin pelkällä raakaruokinnalla, jos maksa ei maistu. Myös jodin lähteenä se toimii hyvin esimerkiksi niillä raakailijoilla, joita merilevä närästää. Rauta ja mangaani ovat olennaisia nekin. Kalsiumfosfaattia jauheessa on hitunen, mutta pääasiallisesti kalsium on saatava muualta. Meillä sitä tulee nappuloiden lisäksi raakatäysravinnoista tai Avital Calcium -purkista.

Entäpä sitten ne kaksi, joista yleisimmin on puhetta ja puutetta - D-vitamiini ja sinkki? Laskujeni mukaan pelkällä raakaruokinnalla olevan 15-kiloisen koiran D-vitamiinin vähimmäistarpeen (7,5 μg/vrk) pitäisi täyttyä, jos koira saa viikon aikana vähintään puoli kiloa lohta ja päivittäin Nutrient-jauhetta ohjeen mukaan (1,5 mittalusikallista). Aina parempi, jos ohessa annetaan kuivamuonaa tai muuta täysravintoa, josta kertyy vielä jokunen mikrogramma lisää. Sinkin osalta vähintään 250 grammaa punaista lihaa päivässä Nutrientilla höystettynä riittää minimitarpeen (15 mg/vrk) täyttämiseen, ja suurempi määrä on plussaa tässäkin. Ei siis mitenkään vaikeaa toteuttaa pelkällä raa'allakaan, saati 50/50-mallilla.


Nutrient-jauheessa on huonona puolena ainoastaan se, ettei sitä ainakaan vielä ole saatavilla suuremmassa pakkauksessa. Silti on taloudellista, että näinkin monen tärkeän ravintoaineen täydennys voidaan kattaa yhdestä purnukasta. Niinä päivinä, kun ruokalistalla on Intoa tai Tarmoa, riittää Nutrientin annostukseksi 1 mittalusikallinen. Jauhe on helppo sekoittaa ruokaan nesteen kanssa, eikä nirsokaan syöjä pääse erottelemaan vitamiinejaan kupin reunalle. Luna nimittäin on taituri noukkimaan kaikki pillerit tai niiden kappaleet lihamössön uumenista ja siirtämään ne syrjään täydellisen puhtaiksi nuoltuina.

Luottohierojamme totesi viimeviikkoisella käynnillään, että Hatin taannoiset lihasjumit olivat pehmenneet mukavasti, joten ainakin toinen meistä starttasi sunnuntain kisaradoille vetrein vartaloin. Pakkasaamun kangistama emäntä ei kylläkään onnistunut selviytymään ensimmäisen radan lähtöviivalle omalla vuorollamme, mutta ystävälliset kisajärjestäjät päästivät eksyneet medisäätäjät radalle vielä maksien rataantutustumisen jälkeen. No, putkeenhan se sitten meni, juuri silloin kun ei pitänyt.

A-rata YouTubessa

A-radan häröilyn jälkeen ryhdistäydyin ja päätin, ettei korkeammille putkivoimille annettaisi enää valtaa. Melkoista taistelua se vaati, ja ohjaus oli kaikkea muuta kuin sulavaa, mutta niin me vain teimme sen! Ihana Hatti hallitsi impulssinsa, pysyi kuulolla ja selvitti tiensä puhtaasti maaliin. Olo oli varsin epäuskoinen, mutta tuloslista todisti, että Hatikaisen nollatili kolmosluokassa oli avattu ja räpiköintimme riitti toiseen sijaan!

B-rata YouTubessa

Hyppyradalla paineltiin vapautuneen lennokkaasti muutama ylimääräinenkin este, mutta hylky ei himmentänyt vallitsevaa iloa ja ylpeyttä siitä, että jälleen yksi etappi on saavutettu. Seuraavaksi ryhdytäänkin tavoittelemaan niitä sujuvampia nollia!

 C-rata YouTubessa

(© M. L.)