torstai 26. kesäkuuta 2014

Majakanvartijat


Ei, emme ole ajelehtineet uintiretkellä ulkosaaristoon asti. Tutullakin rannalla pikkublondilla on ollut joskus navigointivaikeuksia vesilelun kanssa. Problem solved! Musti ja Mirri lähetti Sähköpaimenten testattavaksi Rogz Lighthouse -majakkalelun, jonka raati rankkasi epäröimättä kaikkien aikojen rantahitiksi.


Värikäs majakka jää kellumaan pystyssä, joten koirat bongaavat sen helposti jo kaukaa. Ja kauas lelu lennähtääkin siihen kiinnitetyn narun avulla. Kaltaiseni hintelä vilukissa arvostaa sitä, että pitkien pätkien uittaminen hoituu kevyesti, omia olkaniveliä nyrjäyttämättä ja kallista talviturkkia kastamatta.


Kelpien kokoisen eläimen suuhun lelu sopii oikein hyvin, ja pienempikin uimari jaksaa vetää sen narusta rantaan. Pinta on pehmeähköä vaahtokumimateriaalia, josta hampaat saavat pitävän otteen. Testaajilla oli vain yksi reklamoinnin aihe: leikki loppui aivan liian lyhyeen!

Tilaisin vielä emännän heittokäteen jonkinlaisen ikiliikkujapäivityksen, kiitos!

Opetusvideollamme Hatti havainnollistaa, miten homma toimii:


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Alfasta omegaan

Lisäravinteiden käyttö nostattaa toistuvasti kiivasta polemiikkia koirien raakaruokintaa koskevissa nettikeskusteluissa. Kuivamuonissa vitamiinit ja mineraalit on laskettu ja lisätty valmiiksi, mutta ruokavalion koostaminen itse raaka-aineista vaatii hiukan enemmän perehtymistä ja vaivannäköä. Huolellisesti suunnitellulla raakaruoalla on toki mahdollista täyttää melkein kaikki perusterveen koiran perustarpeet ilman lisäravinteita, jos syötetään monipuolisesti punaista lihaa, maksaa (A-vitamiini), silakoita (D-vitamiini) ja kohtuullisesti luuta (kalsium). Jos koira harrastaa kuormittavia lajeja, on kokenut suuria elämänmuutoksia, on laihdutuskuurilla tai toipumassa vammasta tai sairaudesta, tarvitaankin kaikkea jo tavallista enemmän tai jopa reilusti yli suositusten.

(Kuva: Anu L.)

Yleisimmät raakaruokkijoiden suosimat lisäravinteet ovat kala- ja kasviöljyt sekä merilevä, jotka mielletään "luonnollisempina" vaihtoehtoina valkoisille purkkipillereille. Meilläkin käytetään molempia, mutta en luota merilevään ainoana hivenainelisänä, sillä sen sisältämät pitoisuudet vaihtelevat suuresti, eikä niitä pystytä määrittämään likimainkaan tarkasti. Jodin lähteenä ja hammaskiven pehmittäjänä merilevä sen sijaan puoltaa paikkaansa.

Minusta oleellista ei kuitenkaan ole se, mistä tarvittavat ravintoaineet saadaan, vaan se, että niiden saannista ylipäätään huolehditaan. Ennaltaehkäisy on kaiken a ja o. Proteiinia ja rasvaa pyritään syöttämään sopivasti, jotta koira ei nälkiintyisi, ei lihoisi eikä menettäisi lihaksiaan. Saman pitäisi päteä kaikkiin muihinkin ravintoaineisiin - näkyviä puutosoireita ei kannata jäädä odottelemaan. Enhän jättäisi agikoiran verryttelyäkään väliin sillä perusteella, ettei vammoja ole ennenkään ollut.

(Kuva: Anu L.)

Ensikosketukseni raakaruokintaan oli marketin hyllystä epäröiden valikoitu luomujauhelihapaketti Lunan ollessa pentu. Siskoni oli vinkannut hieman pidemmällä koirakokemuksellaan, että nappuloiden ohella voisi syöttää jauhelihaa, mutta ennen kuin uskaltauduin annostelemaan tuoretta lihaa pennun kuppiin, jouduin soittelemaan siskolta henkistä tukea: pitääkö sitä lihaa antaa erikseen vai kuivaruoan kanssa? Kuinka paljon ja kuinka usein? Kypsänä vai raakana?

Siitä alkoi vannoutuneen vegeilijän tie erilaisten ruhonosien ihmeelliseen maailmaan. Kaikenlaista on kokeiltu, monta virhettä tehty ja valtava määrä tietoa ahmittu näiden vuosien aikana. Olen ymmärtänyt sen, ettei lemmikkiemme elämällä ole mitään tekemistä luonnon ja villieläinten kanssa. Ne nukkuvat olohuoneen sohvalla, käyvät autokyydillä ohjatuissa harrastuksissa, kulkevat taluttimessa ja syövät pakastelihoja. Pilleripurkit ja öljypullot istuvat tähän elämäntyyliin ihan mainiosti.


Eräästä raakaruokintaryhmästä sain kätevän vinkin, jonka avulla voi säästää tilaa lisäravinnekaapissa: sekoitetaan kalanmaksaöljyyn B-vitamiiniliuosta, jolloin samasta pullosta saadaan kerralla A-, D-, E- ja B-vitamiinit sekä omega 3 -rasvahapot. Laskin kelpieille (elopaino n. 15 kg) sopivaksi sekoitussuhteeksi 170 ml Fullolife-turskanmaksaöljyä ja 30 ml vitamiiniliuosta. Nämä mittaan tyhjään 200 ml:n pulloon ja säilytän huoneenlämmössä. Pulloa on muistettava ravistaa voimakkaasti ennen käyttöä, jotta ainekset sekoittuisivat kunnolla. Annostelen tätä seosta noin teelusikallisen päivässä ruoan sekaan. B-ryhmän vitamiinit ovat tärkeitä lihaksille ja hermostolle, joten niistä hyötyvät erityisesti harrastuskoirat ja kuntoutujat.


Agistarteista palautumiseen olemme Hatin kanssa nauttineet tällä viikolla lisäksi C-vitamiinia, magnesiumia ja sinkkiä. Kävimme nimittäin keskiviikkona iltakisoissa tekemässä yhden kelpo radan, yhden hyperaktiivisen hylkyhäröilyn ja yhden sinne päin -suorituksen. Ratojen pitkät suorat osiot tarjosivat meille molemmille erinomaista etenemisharjoitusta. Olin oikein iloinen siitä, ettei Hatti ohitellut esteitä loppusuorilla ja että itse sain omat jalkani liikkumaan kunnolla eteenpäin. Jälkeenpäin tunsin juosseeni! Ja Hatti, tuo iloinen pieni hyöriäinen, saa minut unohtamaan virheet ja nauramaan ylpeänä :)


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Vihreä valo


Ihana, vihreä, kukikas, suhiseva, sirkuttava, nihkeä, inisevä, tuoksuva, kutiseva KESÄ on täällä! Valoa tulvii silmiin eikä kukaan malta nukkua. Liikenne virtaa maantiellä yöt läpeensä, linnut lörpöttelevät lakkaamatta, kanivanhukset intoutuvat vallan lemmekkäiksi ja paimenkoirilla on täysi työ valvoa järjestystä. Omassa päässäni kuhisee ajatuksia kuin muurahaisia keossa, ja illat venähtävät helposti pitkiksi kaikenlaisten puuhien äärellä.



Kelpiinit eivät ole viime viikkoina ennättäneet perehtyä tuotteiden testaukseen tai laaduntarkkailuun, joten palaamme siihen tulevissa postauksissa. Kiireiset sankarimme ovat heittäneet keikkaa muun muassa illanistujaisten yleisinä viihdyttäjinä, ylimpinä grillivalvojina, ihmislasten halivastaanottimina ja surevien omaisten lohtukoirina. Kymmeniä rapsuttavia käsiä on pitänyt lipoa kiitollisin kielin, ja peppulihaksia uhkaa jo ylirasitus silkasta vispaamisesta.

(Kuva: Eija R.)

Kaiken tohinan keskellä kauneimpia hetkiä ovat ne, kun istahdan aamulla terassin portaille, ja koirat änkeävät nojailemaan kylkiini, vaikka voisivat kirmata vapaasti pitkin pihaa. Tai kun kohtaan kesäyön valossa koiran unipehmeän katseen, silitän kevyesti silmien väliä ja saan vastaukseksi pari raukeaa hännän heilahdusta. Tai kun muutaman kaupunkipäivän jälkeen saamme taas unohtaa taluttimet, kakkapussit ja liikennesäännöt, villiintyä kotimetsään ja laulaa huolet suohon.