lauantai 21. kesäkuuta 2014

Alfasta omegaan

Lisäravinteiden käyttö nostattaa toistuvasti kiivasta polemiikkia koirien raakaruokintaa koskevissa nettikeskusteluissa. Kuivamuonissa vitamiinit ja mineraalit on laskettu ja lisätty valmiiksi, mutta ruokavalion koostaminen itse raaka-aineista vaatii hiukan enemmän perehtymistä ja vaivannäköä. Huolellisesti suunnitellulla raakaruoalla on toki mahdollista täyttää melkein kaikki perusterveen koiran perustarpeet ilman lisäravinteita, jos syötetään monipuolisesti punaista lihaa, maksaa (A-vitamiini), silakoita (D-vitamiini) ja kohtuullisesti luuta (kalsium). Jos koira harrastaa kuormittavia lajeja, on kokenut suuria elämänmuutoksia, on laihdutuskuurilla tai toipumassa vammasta tai sairaudesta, tarvitaankin kaikkea jo tavallista enemmän tai jopa reilusti yli suositusten.

(Kuva: Anu L.)

Yleisimmät raakaruokkijoiden suosimat lisäravinteet ovat kala- ja kasviöljyt sekä merilevä, jotka mielletään "luonnollisempina" vaihtoehtoina valkoisille purkkipillereille. Meilläkin käytetään molempia, mutta en luota merilevään ainoana hivenainelisänä, sillä sen sisältämät pitoisuudet vaihtelevat suuresti, eikä niitä pystytä määrittämään likimainkaan tarkasti. Jodin lähteenä ja hammaskiven pehmittäjänä merilevä sen sijaan puoltaa paikkaansa.

Minusta oleellista ei kuitenkaan ole se, mistä tarvittavat ravintoaineet saadaan, vaan se, että niiden saannista ylipäätään huolehditaan. Ennaltaehkäisy on kaiken a ja o. Proteiinia ja rasvaa pyritään syöttämään sopivasti, jotta koira ei nälkiintyisi, ei lihoisi eikä menettäisi lihaksiaan. Saman pitäisi päteä kaikkiin muihinkin ravintoaineisiin - näkyviä puutosoireita ei kannata jäädä odottelemaan. Enhän jättäisi agikoiran verryttelyäkään väliin sillä perusteella, ettei vammoja ole ennenkään ollut.

(Kuva: Anu L.)

Ensikosketukseni raakaruokintaan oli marketin hyllystä epäröiden valikoitu luomujauhelihapaketti Lunan ollessa pentu. Siskoni oli vinkannut hieman pidemmällä koirakokemuksellaan, että nappuloiden ohella voisi syöttää jauhelihaa, mutta ennen kuin uskaltauduin annostelemaan tuoretta lihaa pennun kuppiin, jouduin soittelemaan siskolta henkistä tukea: pitääkö sitä lihaa antaa erikseen vai kuivaruoan kanssa? Kuinka paljon ja kuinka usein? Kypsänä vai raakana?

Siitä alkoi vannoutuneen vegeilijän tie erilaisten ruhonosien ihmeelliseen maailmaan. Kaikenlaista on kokeiltu, monta virhettä tehty ja valtava määrä tietoa ahmittu näiden vuosien aikana. Olen ymmärtänyt sen, ettei lemmikkiemme elämällä ole mitään tekemistä luonnon ja villieläinten kanssa. Ne nukkuvat olohuoneen sohvalla, käyvät autokyydillä ohjatuissa harrastuksissa, kulkevat taluttimessa ja syövät pakastelihoja. Pilleripurkit ja öljypullot istuvat tähän elämäntyyliin ihan mainiosti.


Eräästä raakaruokintaryhmästä sain kätevän vinkin, jonka avulla voi säästää tilaa lisäravinnekaapissa: sekoitetaan kalanmaksaöljyyn B-vitamiiniliuosta, jolloin samasta pullosta saadaan kerralla A-, D-, E- ja B-vitamiinit sekä omega 3 -rasvahapot. Laskin kelpieille (elopaino n. 15 kg) sopivaksi sekoitussuhteeksi 170 ml Fullolife-turskanmaksaöljyä ja 30 ml vitamiiniliuosta. Nämä mittaan tyhjään 200 ml:n pulloon ja säilytän huoneenlämmössä. Pulloa on muistettava ravistaa voimakkaasti ennen käyttöä, jotta ainekset sekoittuisivat kunnolla. Annostelen tätä seosta noin teelusikallisen päivässä ruoan sekaan. B-ryhmän vitamiinit ovat tärkeitä lihaksille ja hermostolle, joten niistä hyötyvät erityisesti harrastuskoirat ja kuntoutujat.


Agistarteista palautumiseen olemme Hatin kanssa nauttineet tällä viikolla lisäksi C-vitamiinia, magnesiumia ja sinkkiä. Kävimme nimittäin keskiviikkona iltakisoissa tekemässä yhden kelpo radan, yhden hyperaktiivisen hylkyhäröilyn ja yhden sinne päin -suorituksen. Ratojen pitkät suorat osiot tarjosivat meille molemmille erinomaista etenemisharjoitusta. Olin oikein iloinen siitä, ettei Hatti ohitellut esteitä loppusuorilla ja että itse sain omat jalkani liikkumaan kunnolla eteenpäin. Jälkeenpäin tunsin juosseeni! Ja Hatti, tuo iloinen pieni hyöriäinen, saa minut unohtamaan virheet ja nauramaan ylpeänä :)


4 kommenttia:

  1. Onko tuo ihan tavallista kalanmaksaöljyä, entä mistä tuota b-vitamiiniliuosta hommaat? Olen miettinyt paljon noita vitamiinijuttuja, tällä hetkellä en anna mitään lisäravinteita, vaan mahdollisimman monipuolisesti raakaruokaa 3-4 eri eläimestä sekä myös sisäelimiä. Koirani ovat ihan "kotikoiria" emmekä harrasta muuta kuin metsässä rämpimistä ;). Mutta olen kyllä miettinyt mitä kaikkea pakastaminenkin ruoasta hävittää, varmaan ainakin E-vitamiinia olisi syytä ravintoon lisätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on käytössä Fullolife Cod Liver Oil -turskamaksaöljy (päivitin tuotteen nimen tekstiin), jota saan Mustista ja Mirristä. Toki muitakin vastaavia vaihtoehtoja on, mutta Fullolifessa on paremmat vitamiinipitoisuudet kuin esim. Möllerissä. Kalanmaksaöljyssä on sen verran runsaasti A-vitamiinia, ettei sitä käytettäessä tarvitse syöttää erikseen maksaa.

      Vitabalans B -liuosta löytyy niinikään Mustista ja Mirristä :) Olen käyttänyt myös hevosille tarkoitettua BE-liuosta (esim. maatalousmyymälöistä), mutta hevostuotteista kannattaa katsoa sellainen, joka ei sisällä glukoosia tai muuta makeutusainetta.

      E-vitamiini ei tosiaan kestä kylmää, ja sitten on vielä sellainenkin koukku, että öljy suurentaa E:n tarvetta elimistössä, eli sitä saa kyllä lisäillä huoletta :)

      Poista
  2. Hei! Kiinnostaisi tietää, tiedätkö Fullolife kalanmaksa öljyn vitamiinipitoisuudet? Minulle vastattiin Mustista ja Mirristä, ettei luonnontuotteelle voi antaa niitä. Pähkäilenkin juuri ostanko Möllerin tuplaa vai Fullolifea..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Fullolife-pullon tuoteselosteessa ilmoitetaan seuraavat pitoisuudet per 5 ml:
      A-vitamiini 4600 KY (1380 μg)
      D-vitamiini 460 KY (11,5 μg)
      E-vitamiini 5 KY (5 mg)

      Mölleriin verrattuna siis A:ta tulee reilusti enemmän (Möllerissä se jääkin koiran tarpeisiin nähden vajaaksi), D:tä hiukkasen enemmän ja E:tä vähän vähemmän.

      Poista