maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kaikenkarvaista arkea


Kelpiet eivät ole maailman pörheimpiä turkiseläimiä, mutta kyllä nekin osaavat kylvää irtokarvaa ympärilleen, kun aika on otollinen. Lauhan kevään kunniaksi kaverukset ovat päättäneet luopua villahousuistaan, ja meillä on joka päivä siivouspäivä.

Lunaa karvanlähtö näyttää kutittavan sen verran, että se nauttii saadessaan kiemurrella selällään lumessa tai karkealla matolla. Esimerkiksi agihallin matto näyttää olevan pop tähän tarkoitukseen, joten treenikaverit saavat naureskella kahjo-kelpien omintakeisille verryttelyliikkeille. Myös pyllyn päältä rapsuteltaessa Musti menee aivan transsiin, katse lasittuu ja jalat steppaavat paikoillaan.


Kohtuullista korvausta vastaan paimenet luovuttavat mielellään pesänpehmikettä pihapiirin pikkulinnuille. Siispä otamme mukaan uusia Brit Training Snacks -makupaloja, tartumme irtokarvanpoistajaan ja siirrymme ulos siistiytymään. Olen tosi tyytyväinen noihin Brit-nameihin, joita löytyi Mustin ja Mirrin viimeisimmästä paketista kahta eri kokoa. Ne on valmistettu lähinnä riisistä ja broilerista, eikä niissä ole lainkaan vehnää, joten Lunakin voi popsia niitä huoletta. Puolikostea koostumus säilyy pehmeänä pussin sulkumekanismin ansiosta, ja isommat makupalat on helppo taittaa kahteen osaan. Makutuomariston erittäin motivoitunut olemus ja kostuvat suupielet kertovat omaa kieltään palkkion vetovoimasta.



Turkinhoitovuoroa odotellessa voi ratkoa vaikkapa maahan jäätyneen putkiluun arvoitusta.

Rasvahapot ja sinkki ovat kovia sanoja uusiutuvan karvapeitteen ja talven kuivattaman ihon hoidossa. Meillä nautitaan nyt päivittäisenä rasvahappolähteenä Fullolife Skin & Coat -ravintoöljyä, joka sisältää kalaöljyä ja kasviöljyjä sekä E-vitamiinia.

 

Sinkin saanti jää koirilla herkästi vajaaksi kaikenlaisilla ruokintatavoilla, mikä voi ilmetä epämääräisenä iho-oireiluna, turkin harvenemisena ja elottomuutena tai vastustuskyvyn heikentymisenä. Sinkkilisää voi hyvin antaa purkista tarpeen mukaan (useimmat ihmisille tarkoitetut valmisteet sopivat myös koirille), koska harvasta täysravinnostakaan sitä tulee riittävästi.

Mehän saimme juuri Mustilta ja Mirriltä testattavaksi Purenatural Active Dog -kuivaruokauutuuden, ja tuoteselostetta tutkaillessani huomasin ilokseni, että nyt löytyi nappula, jossa on kunnolla sinkkiä! Vaikka sähköpaimenet eivät syö pelkästään kuivamuonaa, vaan myös tuoretta lihaa, kattaa nappuloiden osuus hyvän osan sinkin tarpeesta. Tässä aktiivisille otuksille suunnatussa sapuskassa on lisäksi muitakin tarvittavia mineraaleja ja vitamiineja, ja ennen kaikkea reilusti koiran tärkeimpiä energianlähteitä eli rasvaa ja proteiineja. Sarjasta löytyy vaihtoehtoja myös normaaliaktiivisille aikuisille koirille, senioreille, pennuille, mammakoirille, laihduttajille ja yliherkille. Sopivan kokoiset ja miellyttävän tuoksuiset nappulat toimivat loistavasti palkkanameinakin.



Herkkupaketin piti olla jo purettu, mutta sinne olikin jäänyt tämmöinen isompi nappula.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mr. Right

Se Oikea voi hyvinkin löytyä netin kautta. Kun aloimme joitakin viikkoja sitten etsiskellä Hilla-kanille uutta elämänkumppania, huomio kiinnittyi eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla seuraavaan deitti-ilmoitukseen:

"Muhvi on vanhempi uroskääpiöluppa, syntynyt elokuussa 2006. Hän tykkää ottaa rennosti ja syödä. Illalla aktivoituu loikkimaan enemmän ja uteliaana tutkimaan paikkoja. Vaikka Muhvi on touhukas, on hän myös vähän ujo. Helppo käsiteltävä, mutta ei viihdy sylissä. Muhvilla ei ole tapana tuhota kiellettyjä asioita, mutta takeita tästä ei tietenkään uuteen kotiin anneta. Etsinnässä samanikäinen sydänystävä, sillä kaipuu rauhallisen kaninaaraan viereen on valtava. Muhvi on kastroitu."

Match made in heaven! Ajatus Muhvista ei jättänyt meitä rauhaan, vaikka kaveri majaili toisella puolella Suomea. Niinpä tämä sympaattinen kaniherra matkusti kisareissun päätteeksi mukanamme kotiin viikko sitten.


Intuitio osui oikeaan, sillä jo muutaman päivän varovaisen tutustumisen jälkeen ikätoverukset alkoivat hakeutua lähekkäin, syödä sopuisasti samasta kupista ja pestä toistensa naamoja. Nyt nämä sydänkäpyset nukkuvat onnellisen näköisinä kylki kyljessä, eikä rakkauden kestävyydestä ole enää epäilystäkään. Monen kodin kautta kulkenut epäonninen Muhvi saa vihdoin asettua jäädäkseen.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Maukkaat uutuudet raadin raadeltavina

Maukas-tuotteiden maistiaiset jatkuvat uudistuvan valikoiman parissa. Kannattaa käydä kurkkimassa Musti ja Mirri -myymälän pakastimeen, sillä tarjonta vain paranee! Meillä napattiin juuri paimenten matkamurkinaksi mukaan muun muassa uusia Maukas Raaka Kana-lohipullia, kun lähdettiin pitkäksi viikonlopuksi kisareissuun. Yksi kilon pussi päivää kohden riittää siskoksille ruhtinaallisiksi aterioiksi.


Pienet pakastelihapullat ehtivät muutaman tunnin automatkan aikana sulaa syöntipehmeiksi (tosin niitä voi mainiosti nautiskella hieman kohmeisinakin). Uudelleensuljettavasta pussista voi tietenkin ottaa sulamaan vain sen verran kuin kerralla tarvitsee, ja jäisinä pullat ovat todella siistejä ja helppoja käsitellä.

Broileri ja lohi ovat hyviä proteiininlähteitä, ja pellavaöljy täydentää kalan rasvahappokoostumusta. Jauhetusta luuaineksesta saa kalsiumia ja kasvissoseesta kuitua. Merilevä on hyväksi suuhygienialle ja sisältää myös hiukan hivenaineita. Erityisen fiksu veto on minusta se, että monipuolinen ravintosisältö on viimeistelty A-, D- ja E-vitamiineilla, joiden pitoisuudet on myös eritelty pakkauksen kyljessä. Tarkistelin vielä laskimen kanssa, että vitamiinien ja kalsiumin määrät ainakin laskennallisesti riittävät peruskoiran vähimmäistarpeisiin.


Ravintoaineiden tarpeita ja imeytymistä on mahdotonta arvioida täysin tarkasti yleisellä tasolla, koska ne ovat jokaisen koirayksilön kohdalla hiukan erilaiset. Pentu kasvaa huimaa vauhtia, kun taas vanhuksen elimistö hidastuu ja jäykistyy. Rauhallinen aikuinen sohvaperuna voi olla taipuvainen ylipainoon, mutta aktiivisen työ- tai harrastuskoiran energiankulutus on aivan toista luokkaa. Fyysinen rasitus lisää tiettyjen ravintoaineiden tarvetta huomattavastikin, samoin erilaiset stressaavat elämäntilanteet, sairaudet, karvanlähtö ja juoksuaika. Koiran yksilökohtaiset tarpeetkaan eivät siis pysy vakioina päivästä ja vuodesta toiseen. Omistajana seuraan itse koirieni elämänvaiheita läheltä ja otan vastuun siitä, että ne saavat tilanteeseen nähden mahdollisimman optimaalista ravintoa.

Tällainen hyvin suunniteltu täysravinto on kuitenkin omiaan täysipainoisen ruokavalion pohjaksi, jota vihkiytyneemmät harrastajat voivat sitten tuunailla tilanteen mukaan. Esimerkiksi nyt reissussa upotin kelpieille parin pyörykän sisään maitohappobakteereita, magnesiumia ja sinkkiä, koska matkustaminen itsessään on aina jonkinlainen stressitekijä, ja lisäksi halusin varmistaa Hatin palautumisen kisastarteista. (Pillerit menivät siinä sivussa huomaamatta alas, kun kuppi oli kukkuroillaan Maukasta herkkua.)


*Saiskos lisää?*

Uutuuspullien muista versioista Raaka Possu-elinpulla on ravitsevuudeltaan suunnilleen Kana-lohipullan tasoa. Hitusen kevyempi täysravintovaihtoehto on Raaka Maha-lohipulla, joka ainakin maistuvuuden puolesta toimisi varmasti loistavasti myös treenipalkkiona - tai vaikkapa nirson koiran ensikosketuksena raakaruokaan. Harva koira voi vastustaa naudanmahan sulotuoksua.


Sarjaan kuuluvat lisäksi vielä Lohipulla ja Kasvispulla, joilla on helppo täydentää kaikenlaisia liha-annoksia. Pelkästä jauhetusta lohesta valmistettuja lohipullia tykkään itse syöttää kala-ateriana, koska ne ovat niin miellyttäviä käsitellä ja annostella. Soseutettuja kasviksia ja pellavaöljyä sisältävät kasvispullat sopivat kuitulisäksi lihapohjaiseen ruokintaan. Useimmille koirille riittää pieni määrä kuitua, joten vihreistä sosepyöryköistä saa kätevästi hienosäädettyä kunkin syöjän kuppiin sopivan satsin.

Kuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat. (Kopioitu kuvaajan luvalla.)

Vauhdikkaan kolmipäiväisen kotimaankiertueemme aikana ennätettiin tassutella usean paikkakunnan keväisillä kaduilla, vierailla monien ihanien ihmisten rapsuteltavana, leikkiä vinttikoira-, terrieri- ja pikkuihmiskavereiden kanssa ja kirmata kolme agilitystarttia. Matkaväsymys ei painanut tätä blonditiimiä radalla, vaan pidimme Hatin kanssa hauskaa ja saimme aikaan toinen toistaan sujuvampia suorituksia. Kolmesta radasta kaksi tulosta eikä yhtäkään väärää estettä! Olen taas niin ylpeä tuosta pienestä intohöntiäisestä. Eteenpäin mennään, vaikkakin vähän mutkitellen.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

A niin kuin Asenne

Kylläpä voikin tulla hyvä mieli siitä, että musta paimen kulkee hihnassa kaunista, symmetristä ravia! Luna on vihdoinkin päässyt jyvälle rauhallisesta ravaamisesta. Voin oikein nähdä, miten sen selkälihakset nauttivat tasaisesta ristikkäisliikkeestä, ja mitä enemmän ne voimistuvat ja vetreytyvät, sitä vaivattomammin ja luontevammin askellus kulkee.

Ravilenkkien lisäksi Mustin selän syviä lihaksia on vahvistettu hitailla mäkikävelypätkillä ja tasapainoharjoituksilla. Päätöntä riehuntaa pyritään rajoittamaan ja liukkaita alustoja välttelemään. Rankemman liikunnan jälkeen lihaksia rentoutellaan BOT-loimella tai lämpöpakkauksella - kauranjyvillä täytetty kangasjänis minuutiksi mikroon, sitten pyyhkeen sisään ja nukkuvan koiran selkään. Ruoan sekaan murustellaan päivittäin magnesium- ja B-vitamiinitabletteja.

Kuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat. (Kopioitu kuvaajan luvalla.)

Agilitytreeneissä Luna on saanut hyppiä matalia rimoja, ja uskaltauduimme jo tapailemaan kisafiilistä epävirallisissa kilpailuissa, joissa säkäluokan sai itse valita. Ilmoitin siis kummankin tytön mediluokkaan. Hatti osallistui möllikisaan, molemmat 1.-2. luokkien tasoiseen kisaan ja Luna vielä 3. luokan tasoiseen kisaan. Epikset toimivat oivallisesti kisanomaisina harjoituksina tuomareineen ja yleisöineen, mutta osallistumiskynnys on matala rennon ilmapiirin ja edullisten starttihintojen ansiosta.

Minun ja koirieni energiatasot eivät tällä kertaa aivan kohdanneet. Sähköpaimenten virtalataus heitti yläkanttiin, kun taas emännällä pätki pahemman kerran. Hattis kulki hienosti, kunnes Lottis varasti shown tipahtamalla totaaliseen mustaan aukkoon! Yhtäkkiä esteet vain vilisivät silmissä, enkä pystynyt hahmottamaan niiden järjestystä. Yleisö eli ihanasti mukana huudellen kannustavia neuvoja, ja tuomari osoitti ystävällisesti oikean suunnan, jotta sain juonesta jälleen kiinni. Vaikka vähän harmittelin hyvin alkaneen radan sössimistä, niin videolta katsottuna tilanne näyttää kyllä varsin hupaisalta. Agility onnistuu olemaan huonoinakin päivinä hauskaa.



Aina ei voi olla paras päivä. Koiraurheilussa onkin olennaista oppia tunnistamaan sekä omia että koiran mielentiloja ja soveltamaan toimintaansa niiden mukaan. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta yllättävien tilanteiden kohtaamista voi harjoitella, jotta ne eivät hyökkäisi kimppuun lamaannuttavina, hävettävinä mörköinä. Siksi möhlimisessä piilee suuria mahdollisuuksia.

Lunan kohdalla oivalsin vasta jälkeenpäin, että liikuin itse koko ajan käsijarru päällä. Treeneissä on ollut viime aikoina sama juttu. Jossakin takaraivossa tykyttää pelko, että koira menee rikki tai ainakin jumiin, ja se pelko saa minut himmailemaan turhaan. Toki riskit on syytä ottaa huomioon, mutta pelon kantaminen mukana omassa kehonkielessä on hyödytöntä. Luna, joka on muutenkin herkkä lukemaan liikettäni, alkaa helposti heijastella myös jännittyttä, varovaista etenemistäni.

Onneksi toisella meistä kuitenkin oli nyt asenne kohdallaan! Luna oli niin täynnä patoutunutta agi-intoa, että se teki rotutyypillisiä putkihylkyjä ja itselleen epätyypillisiä kontaktivirheitä, mistä ymmärsin loppujen lopuksi olla oikein iloinen - reikäpäistä asennettahan meiltä on peräänkuulutettu. Paidassani luki "A stands for Attitude", ja sitä A:ta koetetaan ammentaa lisää myös pipon alle!



Normiliikuntaan palaaminen näkyy selvästi Lunan ruokahalussa. Ainahan sille ruoka maistuu, mutta nyt se tiedottaa iltaisin nälästään yhtä vaativasti kuin pikkusisarensa. Sairausloman aikana kertynyt pieni pulskeus on kadonnut kyljistä, ja musta suikero on taas oma sporttinen itsensä. Niinpä Mustin ja Mirrin paketti saapui juuri sopivaan aikaan.

Mitä mysteerilaatikkoon kätkeytyy?

Aktiiviset aksaajat saivat testattavakseen upouuden Purenatural Active Dog -kuivamuonan. Paketista löytyi myös myöhästyneitä synttärilahjoja, jotka herättävät ihastusta sekä neli- että kaksijalkaisten keskuudessa. Lisää paljastuksia ja käyttäjäkokemuksia on luvassa seuraavissa postauksissa!