sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sähköpaimenet goes handsfree

Lunan nuljuluuvamman kuntoutus on edennyt ilman takapakkeja, ja meillä palaillaan vähä vähältä kohti normaalia päiväjärjestystä. Lääkärin määräämän neljän viikon sairausloman jälkeen olemme taas uskaltautuneet lenkittämään sisaruksia yhdessä. Molemmat eivät tosin vielä saa juosta yhtä aikaa vapaina, koska haluamme välttää kollektiivisen aivottomuuden käynnistämät äkilliset hullurallikierrokset. Niinpä kumpikin on aina vuorollaan kytkettynä tai käskyn alla takana. Kätevä apu menon hillitsemisessä on myös se, että päivän kuivaruoka-annokset sirotellaan sinne tänne pitkin lenkkipolkuja muutaman nappulan erissä. Kulinaristikelpiet pysyttelevät mieluusti lumikengillä tallustavan ruoka-automaatin välittömässä läheisyydessä, ja nenän käyttö pitää mielentilan rauhallisena.


Heti akuuteimman ontumisen loppumisesta asti olemme pyrkineet liikuttamaan Lunaa mahdollisimman hallitusti vapaana, koska hihnan kiristyminen ja nykäykset lisäävät väistämättä takapäähän kohdistuvaa kuormitusta. Alussa "vapaa" lenkkeily toteutettiin fleksissä tai pitkässä liinassa, sittemmin kevyessä nyöritaluttimessa, joka jätetään roikkumaan jarruna koiran perässä.

Ihmisten ilmoilla käveltäessä kunnon valjaat ja joustava talutin on todettu toimivimmaksi ratkaisuksi. Kahden koiran hihnalenkityksessä olen lisäksi jo monen vuoden ajan suosinut talutusvyötä, johon hihnat saa kytkettyä tukevasti niin, että kädet jäävät vapaiksi. Vanha kirkkaan oranssi vyöni oli kuitenkin liian iso enkä saanut sitä koskaan säädettyä täysin sopivaksi. Siksi ilahduin kovasti, kun Musti ja Mirri tarjosi testattavaksemme Pro Dogin uutta Handsfree-settiä, johon kuuluu vyö ja joustotalutin. Neutraali musta vyö on katu-uskottavan näköinen ja siinä on mukava pehmuste selkäpuolella. Vyön ympärysmittaa säädetään molemmilta sivuilta, joten pienikokoisenkaan käyttäjän ei tarvitse tuskailla irrallaan liehuvien pitkien remminpäiden kanssa. Lisäpisteitä annan myös reilun kokoisesta heijastimesta.

Turvallinen kiinnityssysteemi taluttimelle.

Kahta koiraa talutettaessa kummankin hihnan voi kytkeä omaan renkaaseensa.

Kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoitin, joustava talutin on ehdottomasti ergonomisin vaihtoehto sähäkästi liikkuvalle Lunalle ja sen perässä raahautuvalle taluttajalle. Pro Dogin settiin kuuluvassa taluttimessa on lukko kummassakin päässä, ja se voidaan kiinnittää vyöhön kummin päin vain sen mukaan, missä kohtaa käsilenkin halutaan olevan. Koiran lähellä oleva "turvakahva" ei ole hullumpi keksintö, kun ihmisrakkaita metsäläiskelpieitä koetetaan opettaa odottamaan liikennevaloissa ja käyttäytymään hillitysti keskikaupungin vilinässä.

Uusi handsfree-varustus testattiin cityolosuhteissa viime viikonlopun Tampereen reissulla. Rauhallisemmin etenevä Hatti kytkettiin vyöhön Pro Dogin kevyellä grippitaluttimella ja erillisellä karabiinikoukulla, kun Luna sai itseoikeutetusti kipitellä joustohihnassa. Mielestäni talutusvyö helpottaa innokkaiden koirien hallintaa huomattavasti, sillä ihmisen vartaloon kytkettyinä kelpiet tuntuvat ymmärtävän yhdessä kulkemisen idean jotenkin paremmin. Myös jätösten kerääminen ja ovien avaaminen käyvät näppärästi, kun kädet voi irrottaa hihnoista. Tämä setti kuuluu jatkossakin kaupunkivisiittiemme vakiovarustukseen.




Tulen niin iloiseksi siitä, että viikkojen stressaamisen ja erikseen lenkittämisen jälkeen pystyn taas ottamaan molemmat touhottajat yhdessä mukaan nuuhkimaan uusia tuulia ilman katastrofaalisia seurauksia!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Lihapullia joka lähtöön

Sähköpaimenten ruokinta on jo pitkään painottunut Maukas-tuotesarjan Into-, Kunto- ja Tarmo-raakatäysravintoihin, joista olen kirjoittanut kokemuksiamme useassakin aiemmassa postauksessa. Nyt Maukas on laajentanut täysravintopakasteiden tarjontaansa uusilla raakapullilla! Lempi, Mainio, Oiva ja Vieno ovat kukin vähän erilaisia koostumukseltaan, koska koirien tarpeetkin vaihtelevat aktiivisuuden ja yksilöllisten herkkyyksien mukaan.

Valikoivana ruokkijana syynään aina tuoteselosteet ja ravintosisällöt läpi laskimen kanssa, sillä harvassa ovat markkinoilla ne täysravinnoksi kutsuttavat raakaruoat, jotka oikeasti lunastavat lupauksensa ravitsemussuositusten täyttymisestä. Kaikkia näitä Maukkaan raakatäysravintoja voisin hyvällä omallatunnolla kehua ja suositella ilman Mustin ja Mirrin sponsorointiakin, mutta nyt voin vain tyytyväisenä seisoa yhteistyösopimuksen takana.


Lunan testattavaksi valitsin Vieno-pullat, joiden resepti on suunniteltu herkkävatsaisille ja närästeleville koirille. Lunan närästystaipumus on nimittäin taas muistutellut olemassaolostaan, kun pitkä pakkasjakso, jalkakipu, lääkekuuri ja liikunnan rajoittaminen ovat kuormittaneet elimistöä monin tavoin. Broileripohjaisen Vienon valmistusaineet ovat pitkälti samat kuin Tarmo-pötkössä, jonka olen todennut Lunalla hyvin sulavaksi, mutta Vienon alhaisempi rasvan määrä on vieläkin sopivampi närästysherkälle sairauslomalaiselle. Lisäksi kalsiumia, sinkkiä, D-vitamiinia ja muita suojaravintoaineita on tavallista runsaammin, koska stressi ja vatsavaivat suurentavat niiden tarvetta ja heikentävät imeytymistä.

Vieno vetoomus

Sekä Mainion että Oivan kohderyhminä mainitaan liikkuvat ja työtä tekevät koirat hieman erilaisin painotuksin. Kuvauksia ei tietenkään tarvitse noudattaa orjallisesti - agikiituri Hatti sai kisareissulle evääksi Mainio-pyöryköitä, vaikkei harrastakaan metsästyksen kaltaista kestävyysurheilua. Mainioon päädyin ihan vain siitä syystä, että runsas kalsiumin saanti on tärkeää myös sprinttityyppisen urheilusuorituksen jälkeen. Kalsium tulee jauhetusta kalkkunan luusta, jonka koirat yleensä sulattavat helposti, mutta suurehkon pitoisuuden takia on hyvä vähän tarkkailla, ettei vatsa mene liian kovalle. Muutoin on aika lailla makuasia, kumman valitsee: Mainio perustuu naudanlihaan, Oiva puolestaan sikaan, mutta molemmissa on sopivasti proteiinia ja rasvaa, eikä suojaravintoaineiden määrissä ole suuria eroja.

Mainio matkavarustus

Nirsoille koirille suunnattujen Lempi-pullien maistuvuus on pyritty maksimoimaan lisäämällä naudanmahaa. Meillä ruokahalusta ei onneksi koskaan ole ollut puutetta, vaan kelpieraati toteaa kaikki vaihtoehdot erittäin herkullisiksi ja kokee ongelmallisena ainoastaan sen, että ruokakuppien nopean tyhjenemisen takia makuvivahteiden yksityiskohtaisempi analysointi ei tahdo onnistua.

Pakastepullien helppous korostuu erityisesti reissussa, kun raakaruoat halutaan kuljettaa siististi mukana, sulattaa nopeasti ja säilyttää pienessä tilassa. Viimeksi kisamatkalle lähtiessä pakkasin molemmille koirille jäiset pyörykät valmiiksi päiväannoksiksi pakasterasioihin ja kylmälaukkuun. Illalla määränpäässä ei sitten tarvinnutkaan muuta kuin avata kannet ja asentaa rasiat nälkäisten kirsujen alle.


Niin, ne kisat! Harvoin olen ollut yhtä hyvillä mielin kolmen hylätyn suorituksen jälkeen. Radat olivat kivoja ja vauhdikkaita, Hatti teki loistotyötä, eivätkä omat ohjausvirheeni tai kompasteluni tuntuneet kovin merkityksellisiltä siihen nähden, miten moni asia kuitenkin onnistui. Päällimmäinen fiilis oli siis sanalla sanoen mainio, ja seuraava kisareissukin siintää jo kulman takana!


tiistai 9. helmikuuta 2016

Askel kerrallaan

Näkökulmat muuttuvat. Pari viikkoa sitten surin ja säälittelin sitä, että Luna jää paitsi hankipeuhuista ja jääralleista jalkavammansa takia. Nyt tulen onnelliseksi siitä, että voin viedä Lunan pitkässä liinassa 15 minuutiksi metsäpolulle kävelemään, haistelemaan, kuuntelemaan, kaivelemaan, piehtaroimaan lumessa ja etsimään maasta nappuloita. Kun on pakko edetä pienin askelin, jokainen pieni askel palkitsee.


Onneksi sairauslomalle määrätty eläin ei sohvalla makaillessaan muistele kaihoisana menneitä metsähepuleita eikä katsele takavuosien agilityvideoita silmäkulmat kostuen, kuten emäntänsä saattaa joskus heikkoina hetkinä tehdä. Sohvallamme kuorsaava yksilö sattuu vieläpä olemaan hyvähermoinen aikuinen, jonka osaa ottaa rennosti silloinkin, kun fyysinen aktiivisuus jää hyvin rajalliseksi. Toki se innostuu kaikista tarjottavista virikkeistä, olipa kyse sitten tassun antamisesta, hajuetsinnästä, paikkamakuusta tai vieraiden tervehtimisestä, mutta rauhoittuu niiden jälkeen taas tyytyväisen oloisena lepäilemään.


Tässä huomaakin selkeästi sen, miten aivojen ja nenän käyttöä vaativat tehtävät rauhoittavat koiraa tehokkaammin kuin pelkkä fyysinen työ. Päivittäinen liikunta on tietenkin ehdottoman tärkeää, mutta voisin kuvitella, että hyvin lenkitettyinäkin nämä sähköpaimenet alkaisivat osoittaa levottomuuden merkkejä, jos joutuisivat olemaan kaksi viikkoa ilman nuppi- ja kirsutreeniä.

Naksutin on oiva apuväline uusien asioiden opettamisessa, koska sillä voidaan antaa koiralle juuri oikealla hetkellä neutraali merkki: "nyt menee oikein, palkkio tulossa". Meillä sitä on hyödynnetty oikean käytöksen vahvistamiseen muun muassa rally-tokossa ja agilityssä. Nyt kun Lunan polvea ei vielä uskalla kuormittaa kovin liikkuvilla harjoitteilla, olemme pyrkineet tekemään myös paikallaoloista ja rauhoittumisasennoista kivoja temppuja. Mustin ja Mirrin joulupaketista löytyneet uudet Pro Dog -naksuttimet ovatkin olleet ahkerassa käytössä viime viikkoina. Saimme yhden kumpaakin väriä - pinkin ja harmaan - mikä on hyvä juttu, kun perheessä on kaksi kouluttajaa ja kaksi koulutettavaa.


Miten kätevää naksutinkoulutus voikaan olla sellaisen yksinkertaisen keksinnön kuin käsilenkin ansiosta! Joustava lenkki sujahtaa helposti ranteen ympärille ja pysyy siinä, joten naksukäden saa tarvittaessa vapaaksi. Itse naksutin on mukavan muotoinen, ja ulkoneva painike on vaivattomasti peukalon ulottuvilla. Olin niin tuskastunut vanhaan jäykkään naksuttimeeni, jossa jäi vähän väliä jumiin joko painike tai peukalo, mutta tämä Pro Dogin versio on tuonut itsellenikin uutta treenimotivaatiota.


Tällä hetkellä työstämme Lunan kanssa lepoasentoa, jossa koira makaa liikkumatta leuka lattiassa. Harjoittelu aloitettiin makuuasennosta siten, että aluksi pelkkä vilkaisu alaspäin riitti naksautuksen ja namin ansaitsemiseen. Kun Luna hoksasi yhteyden ja alkoi tarjota katsetta maahan, vaikeutin kriteeriä vähitellen niin, että leuankin piti painua yhä alemmas kohti lattiaa ja pysyä siellä yhä kauemmin ennen naksua. Kun päästiin oikeaan loppuasentoon asti, otin käyttöön vihjesanan "mato" (mistä näitä hupsuja käskyjä oikein tulee?). Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että matona pysymiseen lisätään kestoa, ja myöhemmin on tarkoitus vielä hioa asentoon menoa vauhdikkaammaksi ja tarkemmaksi. Tällä menolla musta koipilas etenee sairausloman loppuun mennessä Suomen Matovalioksi!