lauantai 22. helmikuuta 2014

Palikkatesti

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut niin monenlaista kissanristiäistä, kaninhautajaista, koiran ja kummilapsen syntymäpäivää ja olympiafiilistelyä, että Hatti Shown viidennen osan ensi-ilta on jäänyt vallan muiden uutisotsikoiden varjoon. Viime viikonloppuna kävimme pikkuotuksen kanssa juoksemassa kaksi agistarttia, joista etenkin ensimmäinen sujui jo varsin lupaavasti. Jossittelua on turha harrastaa, mutta minun olisi vain pitänyt malttaa tsempata pujottelussa viimeiselle kepille saakka, niin rata olisi ollut täysosuma. Nyt tulokseksi tuli vitosen virhe nipin napin ihanneajan puitteissa, mikä on kuitenkin Hatikaisen tähänastisen kisauran paras tulos!

B-radalla oma pääni kävi hieman hitaalla ja eksyin ohjaamaan A-esteelle väärässä kohdassa. Hatista olen todella ylpeä, sillä knääpiö oli taas edistynyt eikä juurikaan pöllöillyt omiaan (mitä nyt aivan lopussa alkoi haikailla putkihommiin).



Pomppulihasten rakennuspalikoita on taas haettu Mustin ja Mirrin pakastealtaasta, jonne on ilmestynyt tuttujen lihapötköjen rinnalle myös muun muotoisia tuotepakkauksia. Maukas-valikoima on laajentunut kätevillä jauhelihakuutioilla, makuvaihtoehtoina broileri, lohi, naudan sisäelin ja sika-nauta. Minähän innostuin näistä löydöistä, sillä tykkään sekoitella koirille kerralla parin päivän lihamössöt useasta eri laadusta. Onpa näppärää, kun voi nakata sekaisin muutaman kuution kustakin pussista! Annospalat tietysti myös sulavat huomattavan paljon nopeammin kuin isommat köntit, joten esimerkiksi reissusta palatessa ei tarvitse stressata iltalihojen sulattelusta.

Puolukoita mukaan flavonoidien ja kuidun lähteeksi.
*Onko tää joku palikkatesti?*

Erityisen tervetullut idea on tuo broileriversio, joka sisältää myös luuta. Jo muutaman kymmenen gramman luuannos päivässä riittää täyttämään keskikokoisen koiran kalsiumin tarpeen, joten meidänkin tapauksessa puolen kilon pötkö lihaluumursketta pitäisi jakaa moneksi päiväksi. Kelpieiden mahat menevät herkästi liian kovalle suurista luumääristä, mutta näillä kuutioilla annostelu on superhelppoa. Broilerin luu on helposti sulavaakin.

*Eikö näitä voisi vain syödä?*

*Ei koiranruokinta ole mitään korkeampaa matematiikkaa.*

torstai 20. helmikuuta 2014

Tositarkoituksella

Viehättävästi ikääntynyt, leppoisa leskirouva etsii huolehtivaa herraseuraa jakamaan jokapäiväiset porkkanat ja pesuhetket. Koolla tai korvien asennolla ei ole väliä, mutta samanhenkisyys on plussaa. Kiinnostuksenkohteet: lähilöhöily ja syöminen.


Tumpun tuli aika lähteä. Lopullisen päätöksen tekeminen oli vaikeaa, sillä vanha sisupussi pysyi viimeiseen asti pirteänä. Jalat vain eivät jaksaneet kantaa. Ennen niin urheilullinen ukkeli kykeni lopulta enää makailemaan ja raahautumaan vaivalloisesti etupään varassa eteenpäin. Niinpä hemmottelimme sitä viimeisinä päivinä banaanilla, paahtoleivällä ja muilla superherkuilla, ennen kuin sähköjäniksestä sammutettiin virta.


Pieni suuri persoona on poissa. Pitkäaikaisesta ystävästä luopuminen on haikeaa, vaikka päällimmäiseksi jää kiitollisuus siitä, että Tumppu sai elää harvinaisen pitkän ja terveen kaninelämän. Eniten huolettaa Hilla, joka on menettänyt elinikäisen kumppaninsa. Kanin ei ole hyvä olla yksin. Vieläköhän luppakorva kelpuuttaisi uuden naamanpesijän rinnalleen?


maanantai 17. helmikuuta 2014

Sylin ja sydämen valtaaja



Synttärivuorossa on tänään rakkaista rakkain pikisilmä, Luna Kultamuna. Jo neljä vuotta se on tepastellut tuossa vieressä opastamassa minua koirien tavoille ja vaatimassa sylipaikkaa.

8 viikkoa - kiire maailmalle.

11 viikkoa - mustarotat päiväunilla.

12 viikkoa (Kuva: M. L.)

Syntymäpäivälahjaksi Musti sai fysioterapiakäynnin, joka antoi lisävahvistusta omille arveluilleni: liukastelu (jäisillä poluilla ja/tai agilityhallissa) oli saanut selkälihakset kunnon jumiin, minkä seurauksena myös oikean takajalan liikerata oli rajoittunut. Se näkyi hiukan epäsymmetrisinä liikkeinä ja asentoina. Fyssarin käsittelyn jälkeen jalka liikkui heti silminnähden helpommin. Luna näytti vain nauttivan huomion keskipisteenä olosta, eikä ilmekään värähtänyt, vaikka lihaskalvojen kopeloinnin luulisi tekevän kipeää. Lopuksi se osoitti kopeloitsijalle ylitsevuotavaa kiitollisuutta ja rakkautta esittämällä parhaat kiemurteluvatkausmuuvinsa ja tarjoamalla varastamaansa villasukkaa jaettavaksi uuden ystävän kanssa.

Päivänsankari sai kotiläksyksi lihaskuntoharjoittelua muun muassa hitaan ylämäkikävelyn ja rimakävelyn muodossa. Vaikka mukavuudenhaluinen emäntä mielellään uskottelisi itselleen, että ammattilaisen käsittely korjaa koiran kuntoon vips vain ja sitten voidaan taas rellestää entiseen malliin, niin kyllä siihen lihashuoltotyöhön on itse panostettava hoitokertojen välillä, jotta vaivat eivät palaisi korkojen kera takaisin.


Ensin lihasten täytyy kuitenkin saada rauhassa toipua hoidosta, joten juhlapäivän iltaa vietetään rennosti lähekkäin loikoillen ja hyvää ruokaa nautiskellen.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Show jatkukoon


Hyvästi, pitkä ja hyytävä tammikuu! Ritisevä kutiseva pakkanen on viimein hellittänyt, ja iltaisin metsästä kuuluu helmipöllön höpötystä. Kyllä nyt voi jo alkaa fiilistellä kevään lähestymistä!

Tänään pakataan taas treenireppu parin viikon tauon jälkeen. Lunan liikuntaa on lisätty vähän kerrallaan, ja siskokset ovat päässeet jo ottamaan lyhyitä spurttikisoja jäällä. Itsekin olen joutunut jarruttelemaan liikuntaintoani lievän iriitin takia, ja Lunan kohdalla treenitauko on pitkittynyt siksi, että vaikka ontuminen jäi pois, niin takapään paino ei silti ole jakautunut aivan tasaisesti molemmille takajaloille. Toispuoleisuus on näkynyt lähinnä seistessä - oikean jalan päkiä on jäänyt hiukan ylemmäs kuin vasemman. Olo on alkanut tuntua hetkittäin hyvinkin vainoharhaiselta viime viikkoina, kun Mustin jokaista liikettä ja asentoa on kytätty suunnilleen suurennuslasin, kohdevalaisimien ja millimetrimitan kanssa.

Lunan selkälihasten tunnustelu antoi taas uudenlaisen johtolangan. Lanneselän oikealta syrjältä löytyi nimittäin kipupiste, jota painellessa koira kohotti painoa selvästi pois oikealta jalalta. Kotihieronta paljasti, että selkä ja oikea kylki olivat aikamoisessa juntturassa. Vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus, mutta tietäähän sen itsekin, että kun selän tai lantion seudun lihakset menevät jumiin tai nikama lukkoon, saattaa kipu tuikkia aina varpaisiin saakka. Onhan mahdollista, että koko ontumisvaiva olisikin saanut alkunsa liukkaiden kelien ja hallikisoissa liukastelun aiheuttamasta selkäjumista. Toisaalta on yhtä lailla mahdollista, että vamma on alun perin ollut jalassa, jonka varominen on sitten vetänyt kropan toispuoleisesti kireäksi. Hieronta näyttäisi joka tapauksessa parantaneen lihastasapainoa, joten siihen panostetaan nyt, kunnes kahden viikon kuluttua päästään fysioterapiaan.


Tänään otan Mustin siis kuitenkin mukaan treenihallille, sillä sen pääkoppa kaipaa totisesti virikkeitä. Mitkään rataharjoitukset eivät tietenkään vielä tule kysymykseen, mutta tarkoituksena on käydä normaalit lämmittely- ja jäähdyttelylenkit ja tehdä hallissa lähtötilanteiden paikallaoloharjoituksia, muutamia yksittäisiä keinutoistoja ja ehkäpä pientä tottistelua radan sivussa. Palkkionameiksi on keitetty broilerin kivipiiroja - ehtaa lihaa helposti käsiteltävässä muodossa. Yksinkertainen vakioreseptimme on seuraavanlainen:

- 500 g Maukas Broilerin kivipiiraa
- vettä sen verran, että kivipiirat peittyvät
- 1-2 laakerinlehteä
- 1 valkosipulinkynsi halkaistuna
- 1 kokonainen mustapippuri
- hyppysellinen suolaa

Lado kaikki ainekset pienehköön kattilaan ja keittele hiljakseen noin 10 minuuttia, tai sen aikaa, että nuo pienet lihaklöntit näyttävät päällisin puolin kypsyneiltä. Ei haittaa, jos sisus jää punertavaksi, sillä keittämisen tavoitteena on vain miellyttävämpi näppituntuma. Siirrä sitten kattila liedeltä jäähtymään (ja nostele kivipiirat liemestä toiseen astiaan, jos haluat niiden jäähtyvän nopeammin). Napsi jäähtyneet kivipiirat saksilla sopivan kokoisiksi paloiksi ja pakasta ne pienissä rasioissa, jollainen on helppo ottaa treenipäivän aamuna huoneenlämpöön sulamaan.

Poimi keitinliemestä laakerinlehti, valkosipuli ja pippuri pois, niin voit lisätä lientä treenien jälkeen koiran ruoan sekaan nestetasapainon palauttamiseksi. Loppu liemi kannattaa jäähtyneenä pakastaa pikkurasioissa tai jääpalamuoteissa, sillä siitä saa houkuttelevaa lisämakua koiran kisajuomiin tai miksei päivittäisiin aterioihinkin.

P.S. Maukkailla eväillä jaksaa nuorisokin toilailla. Jos et ole vielä käynyt katsomassa Hatti Shown uusinta eli neljättä osaa, niin klikkaapa tästä video pyörimään! Toisten kustannuksella nauraminen piristää päivää kummasti ;)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sähköjänis

Vaikka blogimme keskittyy koiruuksiin, pohjoissiivessä majaileva seniorijaosto ansaitsee ikioman postauksen. Kelpieitä pitävät käpälän alla kääpiökanit Tumppu ja Hilla, joiden söpön ulkoasun taakse kätkeytyy melkoinen luonnelataus. Tumppu-ukon akussa on riittänyt virtaa jo 10 vuoden ajan, mikä on kanille kunnioitettava ikä. Paljon on muuttunut vuosikymmenessä, talokin on remontoitu runkoa myöten, mutta sisukas sähköjänis porskuttaa vain eteenpäin silmät kirkkaina, vaikka jalat jo klenkkaavat alta.

Alamaiset jonottavat onnitteluvastaanotolle tammikuussa 2014.

Alusta asti meille oli selvää, etteivät kanit ole mitään häkkieläimiä, vaan koti järjestetään sellaiseksi, että pitkäkorvat voivat toteuttaa itseään mahdollisimman vapaasti ja turvallisesti. Häkkiä käytetään lähinnä ruokailu- ja yöpymispaikkana.

Pitkän iän tärkeimmät salaisuudet ovatkin epäilemättä olleet Tumpun liikunnallisuus ja itsepäisen utelias asenne. Pikkuruinen vanupallero oli sisaruskatraasta ensimmäinen, joka ponkaisi pentulaatikon reunan yli pelottomasti tutustumaan suureen maailmaan. Meille saavuttuaan se hämmästytti (ja säikytteli) ensimmäisestä päivästä alkaen pyrähtelemällä ja pomppimalla tauotta, ryömimällä patterin taakse ja TV-tason alle, kiipeilemällä sohvan selkänojalle ja peräti pianon päälle. Kun silmä vältti, se kävi työpöydällä muotoilemassa orkidean uuteen uskoon ja pätkimässä milloin tulostimen johdon, milloin hiiren tai kaiuttimen piuhan.

Leipävarkaissa.
Heinävarkaissa.

Muuten vain varkaissa?

Johtajan tuolilla.
Puuvarkaissa.

Saunan kiukaan takaa yllätettynä.

Poikasena Tumppu oli lähes kokonaan valkoinen, mutta sen korvat, tassut ja kuono tummuivat aikuistumisen myötä ja ovat taas vanhemmiten haalistuneet. Nenän väritys on elänyt omaa elämäänsä vuodenaikojen mukaan. Iso nenä on varma kevään merkki!

Miehekkyyden mittari vuosimallia 2007.

Urheilija tarvitsee paljon unta. Tumpun nukkumatavat ovat herättäneet vuosien varrella suurta hilpeyttä. Erikoisten makuuasentojen ja -paikkojen lisäksi asiaan kuuluu ajoittain äänekäskin KUORSAUS. Sohvapeiton alla olevaa lämmintä möykkyä oli myös yhteen aikaan syytä väistellä, sillä nyreä möykky saattoi vastata ei-toivottuihin lähestymisyrityksiin nyrkkeillen ja muristen ärhäkästi.




 




Juhlavuoden kunniaksi kokosin Tumpun tarinasta pienen elokuvan.