lauantai 31. toukokuuta 2014

Joka päivä kalkkipäivä

Olen tässä vuosien varrella etsinyt ihanteellista ratkaisua koirien kalsiumin lähteeksi. Kokeiltu on niin ihmisille kuin eläimillekin tarkoitettuja kalsiumvalmisteita sekä tabletteina että jauheina, murskattuja munankuoria, kokonaisia raakaluita ja broilerinsiipiä.

Kalsiumkarbonaattia sisältävät valmisteet karsiutuivat pois Lunan närästystaipumuksen takia, sillä ne laimentavat vatsahappoja. Muina vaihtoehtoina on kokeiltu sitraatti- ja fosfaattipohjaisia valmisteita, jotka ovat toimineet hyvin, mutta niiden käyttö on sikäli epätaloudellista, että tarvittavat annokset ovat melko suuria. Koiran nopean aineenvaihdunnan takia ihmisten annossuositukset eivät yleensä riitä.

Kokonaisten luiden jäystäminen on tietysti koirille ihanteellista ajanvietettä, mutta varsinkin Lunalla vähänkin isompana niellyt luunpalaset tuppaavat palaamaan samaa tietä takaisin seuraavien päivien kuluessa. Toistuva pulauttelu tuskin tekee hyvää ruokatorvelle ja hampaille, joten kunnon luut ovat meillä valitettavasti harvinaista herkkua, paitsi broilerinselät, jotka ovat helposti sulavia pureskeltavia. Luotan niihin kalsiumin lähteenä enemmän kuin siipiin, koska kaiken järjen mukaan nuoren linnun siipiin ei ole ehtinyt kehittyä kovin tiiviitä luita.

*Tää olis itse saalistanut viidakosta villibroilerin!*

Munankuorissa on tunnetusti kalsiumia, mutta sen imeytymisestä ei ole varmuutta. Keräilen silti raakojen munien kuoria kulhoon, jossa ne saavat kuivua ilmavasti useita päiviä. Murskaan kuivat kuoret paksussa muovipussissa kaulimen avulla ja säilytän murskaa kaapissa kannellisessa purkissa. Jos muuta kalsiumin lähdettä ei ole käsillä, annostelen ruoan sekaan munankuorimurskaa pari-kolme teelusikallista per kirsu, mutta kovin usein en tähänkään hätävararatkaisuun turvaudu, koska epäilen senkin lisäävän Lunan närästysriskiä.

Kokonaiset raa'at kananmunat ovat sinänsä hauskoja puuhapakkauksia, joiden käsittelyssä on monenlaisia tyylejä. Kuvassa vasemmalla boheemia muotoilua á la Hatti, oikealla Lunan huolellinen kielitaidonnäyte. Askartelutuokioon osallistuneelta colliekaverilta ei kuvattavaa jäänyt.

Kivaa oli, mutta näistä luomuksista jäivät kalsiumit hyödyntämättä.

Vasta hiljattain olen oivaltanut luumurskeen mahdollisuudet. Aiemmin annoin mursketta turhan paljon kerralla ja ihmettelin kelpieiden kivikovia tulosteita. Luuhan on erinomainen kalsiumin lähde, mutta turhan ummetuksen välttämiseksi määrien kanssa kannattaa olla maltillinen. Muutaman yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen yllätyin siitä, miten vähän luumursketta todella tarvitsee ja kannattaa antaa. Tässäpä esimerkkilaskelmaa 15-kiloisen koiran tarpeiksi:

- koira tarvitsee kalsiumia vähintään 130 mg/MEkg (*)
- MEkg = metabolinen (eli aineenvaihdunnallinen) paino, lasketaan korottamalla paino potenssiin 0,75 (*)
- 15-kiloisen koiran metabolinen paino on siis 15 potenssiin 0,75 = 7,62 kg
- 15-kiloisen koiran kalsiumin vähimmäistarve on siis 7,62 x 130 = 990 mg (helppo pyöristää tuhanteen)
- koska saadusta kalsiumista imeytyy ehkä vain 30-40 %, tarve voidaan huoletta kertoa vaikkapa kolmella. Kalsiumia pitäisi siis saada 3 x 1 000 mg = 3 000 mg
- Maukas ilmoittaa sianluumurskeen luupitoisuudeksi 50 %. Jos oletetaan, että luusta enintään neljännes on kalsiumia, niin sata grammaa tuotetta sisältää noin 10 grammaa kalsiumia. Milligrammoiksi muunnettuna se on pyöreästi 10 000 mg. (Pitoisuudet vaihtelevat eri valmistajien tuotteissa koostumuksen mukaan.)
- 3 000 / 10 000 = 0,30.

(*) Saantisuosituksia ja muita tietoja olen löytänyt osoitteista https://www.facebook.com/groups/353346992367/files/ ja http://www.katiska.info/


Lopputulos on, että jo 30 grammaa tätä sianluumursketta päivässä täyttää 15-kiloisen koiran kalsiumin tarpeen reilusti ja turvallisesti. Tuo nokare vastaa suunnilleen ruokalusikallista. 500 gramman pötkö on helppo nakutella jäisenä neljään osaan puukon ja vasaran avulla. Sulatettua neljännespötköä (= 125 g) säilytän jääkaapissa ja annostelen siitä lusikallisen päivässä per kirsu. Satsi riittää kahdelle kelpielle pariksi päiväksi sen mukaan, saavatko ne samana päivänä kalsiumia muualtakin (kuten kuivamuonasta) tai tarvitaanko kalsiumia tavallistakin enemmän (esimerkiksi treenien tai kisojen jälkeen). Melko riittoisaa, sanoisin!

(Kuva: Anu Lohikainen)

Joku ehkä hyppäsi edellisen kappaleen yli päätään pudistellen. Kaameaa hifistelyä, kuka nyt alkaa jotain milligrammoja laskea, eiväthän sudetkaan luonnossa, ja matematiikkakin menee yli hilseen. Numeroita ja yksiköitä ei kannata kavahtaa. Laskin on raakaruokkijan ystävä, eikä mikään millintarkka määrittely tosiaankaan ole tarpeen tai edes mahdollista. Jos edellisen esimerkin jaksaa lukea, voi huomata, että laskuissa mennään hyvinkin summittaisilla linjoilla ja reippaasti pyöristellen. Kun oman koiran olennaiset perustarpeet on kerran arvioinut ja kirjannut muistiin, niin jopas tulee ruokinnasta helppoa! Silkkaa maalaisjärkeä parhaimmillaan, ilman turhia arvailuja tai uskomuksia.

P.S. Kuiva ja jähmeähkö luumurske toimii hyvin aktivointilelujen täytteenä jauhelihan seassa. Tarjoilen joskus päivän luuannoksen kongeissa. Jäädyttämällä saadaan tehtävään lisähaastetta.

10 kommenttia:

  1. Asiantunteva kirjoitus, ja varmaan itsekin alan tuota luumurskaa enemmän käyttää, meillä kun luuateriana on pääosin broilerin kauloja. Yksi juttu vaan jäi mietityttämään, minulle on tähdennetty että missään nimessä luuaterian (koskee siis kai myös tuota mursketta) kanssa samana päivänä ei saa kuivamuonaa antaa, vaan aina pitäisi olla 24 tunnin tauko ettei tule tukoksia. Voipi olla että olen väärässä, mutta näin minua on raakaruokaa myyvässä liikkeessä neuvottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun toit asian esiin, sillä tuo on aika yleinen käsitys, jota perustellaan usein sillä, että luu ja kuivaruoka sulavat eri tahtiin. Sulavathan ne, mutta aivan samoin liha sulaa eri tahtiin luun, kasvisten tai nappuloiden kanssa, eikä se ole mikään ongelma. Ruoansulatusjärjestelmä käsittelee jatkuvasti kaikenlaista eri sulamisvaiheissa olevaa ainesta ja osaa kyllä hommansa (jos on kunnossa).

      Olen kyllä kuullut, että joidenkin koirien vatsa kestää luita paremmin, jos ne syötetään ihan erikseen muusta ruoasta, mutta tämä on sitten sitä yksilökohtaista hienosäätöä. Toki kyse voi olla myös tottumuksesta. Meillä ei ole tällaisia ongelmia ollut, vaan kaikkea syödään iloisesti sekaisin.

      Suolitukoksen riski liittyy enemmänkin luun määrään, joten luiden ja luumurskeen annostelussa on tosiaan syytä olla maltillinen. Mieluummin pieni annos päivittäin kuin iso satsi kerran viikossa. Kalsiumia kuitenkin tarvitaan joka päivä.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Minä olen hiukan hysteerinen noissa ruokkimisasioissa, kun yksi suursnautseri on kuollut vatsalaukunkiertymään (tällä ei ollut mitään tekemistä raakaruokinnan kanssa, vaan koira söi pelkkiä nappuloita). Tosiaan jokainen omistaja on koiransa asiantuntija näissä ruokkimisasioissa, itse tykkään ottaa varman päälle nämä jutut ja olen noudattanut tuota 24 tunnin sääntöä. Meillä syödään aamulla "mössöt" eli lihat ja kasvikset ja sitten illansuussa luuateria, jonka jälkeen ei sitten enää lenkkeillä juurikin tuon vatsalaukunkiertymän pelossa. On siinä sitten yö aikaa sulatella vatsan sisältöä. Mukavaa kesää Sinulle Lotta ja koiruleillesi, olen vakkarilukijanne!

      Poista
    3. Kiitos samoin!
      Ymmärrän että haluat olla erityisen tarkkana, kiertymä oli varmasti kamala kokemus :( Eikä toki ole mitenkään haitaksi pitää sulattelutaukoa luuaterian jälkeen.

      Poista
  2. itse olen syöttänyt kananmunankuorijauhetta luuttomina päivänä, mutta mistäköhän löytäisi sille edes summittaisen luvun paljonko sisältää kalsiumia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katiskasta löytyy Kananmuna-artikkeli, jonka loppupuolella on oma kappaleensa kuorien hyödyntämisestä kalsiumlähteenä: http://www.katiska.info/ruokinta/raaka-aineet/kananmuna/

      Tuon mukaan kuorissa olisi kalsiumia n. 400 mg/g, mutta tosiaan imeytyminen saattaa olla kehnonpuoleista.

      Poista
  3. Osaatko sanoa paljonko broilerinselkä painaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadan gramman kieppeillä yleensä, tai vähän yli.

      Poista
  4. Hyvä ja selkeä teksti, kiitos! Osaatko sanoa, miksi usein kehotetaan antamaan koiralle joka toinen ateria lihaisina luina? Tämähän tekisi 15 kg koiralla ~200g lihaista luuta päivässä, mikä on aivan eri asia kuin 30 g :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuontyyppiset suositukset pohjautuvat perinteiseen BARF-ideologiaan, jossa ei lasketa koiran tarpeita, vaan pyritään jäljittelemään susien kuviteltua ruokavaliota. No, eihän luonnonvaraisten eläinten ravitsemus todellisuudessa ole optimaalista eikä täysipainoista, joten tuollaiset vanhanaikaiset uskomukset eivät minusta kuulu koiran ruokintaan.

      Arvelusi osui ihan oikeaan, eli luilla ei kannata korvata aterioita. Niiden ainoa ravitsemuksellinen arvo on kalsium, jota tulee noilla määrillä huima yliannos muiden ravintoaineiden kustannuksella. "Lihaisten luiden" liha on usein lähinnä rasvaa ja nahkaa, joten ennemmin annan erikseen kunnon lihaa ruoaksi. Luu on myös todella hitaasti sulavaa, ja sulamattomat palat voivat pyöriä pitkiäkin aikoja mahalaukussa aiheuttaen ärsytystä, oksentelua tai närästystä. Huonolla onnella isot luumassat voivat pakkautua suoleen vaaralliseksi tukokseksi. Myös hammasvauriot ovat melko yleisiä kovien luiden kaluajilla.

      Siksi minusta on tosi tärkeää painottaa, että luun määrä ja kovuus mitoitetaan kullekin koiralle sopivaksi.
      Parhaimmillaanhan luiden jäystäminen on koiralle äärimmäisen rentouttavaa puuhaa ja tehokasta hammashuoltoa :)

      Poista