Joka päivä kalkkipäivä

Olen tässä vuosien varrella etsinyt ihanteellista ratkaisua koirien kalsiumin lähteeksi. Kokeiltu on niin ihmisille kuin eläimillekin tarkoitettuja kalsiumvalmisteita sekä tabletteina että jauheina, murskattuja munankuoria, kokonaisia raakaluita ja broilerinsiipiä.

Kalsiumkarbonaattia sisältävät valmisteet karsiutuivat pois Lunan närästystaipumuksen takia, sillä ne laimentavat vatsahappoja. Muina vaihtoehtoina on kokeiltu sitraatti- ja fosfaattipohjaisia valmisteita, jotka ovat toimineet hyvin, mutta niiden käyttö on sikäli epätaloudellista, että tarvittavat annokset ovat melko suuria. Koiran nopean aineenvaihdunnan takia ihmisten annossuositukset eivät yleensä riitä.

Kokonaisten luiden jäystäminen on tietysti koirille ihanteellista ajanvietettä, mutta varsinkin Lunalla vähänkin isompana niellyt luunpalaset tuppaavat palaamaan samaa tietä takaisin seuraavien päivien kuluessa. Toistuva pulauttelu tuskin tekee hyvää ruokatorvelle ja hampaille, joten kunnon luut ovat meillä valitettavasti harvinaista herkkua, paitsi broilerinselät, jotka ovat helposti sulavia pureskeltavia. Luotan niihin kalsiumin lähteenä enemmän kuin siipiin, koska kaiken järjen mukaan nuoren linnun siipiin ei ole ehtinyt kehittyä kovin tiiviitä luita.

*Tää olis itse saalistanut viidakosta villibroilerin!*

Munankuorissa on tunnetusti kalsiumia, mutta sen imeytymisestä ei ole varmuutta. Keräilen silti raakojen munien kuoria kulhoon, jossa ne saavat kuivua ilmavasti useita päiviä. Murskaan kuivat kuoret paksussa muovipussissa kaulimen avulla ja säilytän murskaa kaapissa kannellisessa purkissa. Jos muuta kalsiumin lähdettä ei ole käsillä, annostelen ruoan sekaan munankuorimurskaa pari-kolme teelusikallista per kirsu, mutta kovin usein en tähänkään hätävararatkaisuun turvaudu, koska epäilen senkin lisäävän Lunan närästysriskiä.

Kokonaiset raa'at kananmunat ovat sinänsä hauskoja puuhapakkauksia, joiden käsittelyssä on monenlaisia tyylejä. Kuvassa vasemmalla boheemia muotoilua á la Hatti, oikealla Lunan huolellinen kielitaidonnäyte. Askartelutuokioon osallistuneelta colliekaverilta ei kuvattavaa jäänyt.

Kivaa oli, mutta näistä luomuksista jäivät kalsiumit hyödyntämättä.

Vasta hiljattain olen oivaltanut luumurskeen mahdollisuudet. Aiemmin annoin mursketta turhan paljon kerralla ja ihmettelin kelpieiden kivikovia tulosteita. Luuhan on erinomainen kalsiumin lähde, mutta turhan ummetuksen välttämiseksi määrien kanssa kannattaa olla maltillinen. Muutaman yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen yllätyin siitä, miten vähän luumursketta todella tarvitsee ja kannattaa antaa. Tässäpä esimerkkilaskelmaa 15-kiloisen koiran tarpeiksi:

- koira tarvitsee kalsiumia vähintään 130 mg/MEkg (*)
- MEkg = metabolinen (eli aineenvaihdunnallinen) paino, lasketaan korottamalla paino potenssiin 0,75 (*)
- 15-kiloisen koiran metabolinen paino on siis 15 potenssiin 0,75 = 7,62 kg
- 15-kiloisen koiran kalsiumin vähimmäistarve on siis 7,62 x 130 = 990 mg (helppo pyöristää tuhanteen)
- koska saadusta kalsiumista imeytyy ehkä vain 30-40 %, tarve voidaan huoletta kertoa vaikkapa kolmella. Kalsiumia pitäisi siis saada 3 x 1 000 mg = 3 000 mg
- Maukas ilmoittaa sianluumurskeen luupitoisuudeksi 50 %. Jos oletetaan, että luusta enintään neljännes on kalsiumia, niin sata grammaa tuotetta sisältää noin 10 grammaa kalsiumia. Milligrammoiksi muunnettuna se on pyöreästi 10 000 mg. (Pitoisuudet vaihtelevat eri valmistajien tuotteissa koostumuksen mukaan.)
- 3 000 / 10 000 = 0,30.

(*) Saantisuosituksia ja muita tietoja olen löytänyt osoitteista https://www.facebook.com/groups/353346992367/files/ ja http://www.katiska.info/

Lopputulos on, että jo 30 grammaa tätä sianluumursketta päivässä täyttää 15-kiloisen koiran kalsiumin tarpeen reilusti ja turvallisesti. Tuo nokare vastaa suunnilleen ruokalusikallista. 500 gramman pötkö on helppo nakutella jäisenä neljään osaan puukon ja vasaran avulla. Sulatettua neljännespötköä (= 125 g) säilytän jääkaapissa ja annostelen siitä lusikallisen päivässä per kirsu. Satsi riittää kahdelle kelpielle pariksi päiväksi sen mukaan, saavatko ne samana päivänä kalsiumia muualtakin (kuten kuivamuonasta) tai tarvitaanko kalsiumia tavallistakin enemmän (esimerkiksi treenien tai kisojen jälkeen). Melko riittoisaa, sanoisin!

(Kuva: Anu Lohikainen)

Joku ehkä hyppäsi edellisen kappaleen yli päätään pudistellen. Kaameaa hifistelyä, kuka nyt alkaa jotain milligrammoja laskea, eiväthän sudetkaan luonnossa, ja matematiikkakin menee yli hilseen. Numeroita ja yksiköitä ei kannata kavahtaa. Laskin on raakaruokkijan ystävä, eikä mikään millintarkka määrittely tosiaankaan ole tarpeen tai edes mahdollista. Jos edellisen esimerkin jaksaa lukea, voi huomata, että laskuissa mennään hyvinkin summittaisilla linjoilla ja reippaasti pyöristellen. Kun oman koiran olennaiset perustarpeet on kerran arvioinut ja kirjannut muistiin, niin jopas tulee ruokinnasta helppoa! Silkkaa maalaisjärkeä parhaimmillaan, ilman turhia arvailuja tai uskomuksia.

P.S. Kuiva ja jähmeähkö luumurske toimii hyvin aktivointilelujen täytteenä jauhelihan seassa. Tarjoilen joskus päivän luuannoksen kongeissa. Jäädyttämällä saadaan tehtävään lisähaastetta.