Meno-paluu

Palautusjuomat kuuluvat yhä useamman kisa- ja työkoiran rutiineihin, eikä epämääräisen näköisten litkupullojen kanssa puljaavaa omistajaa enää nykyään katsota kuin avaruusolentoa. Mikään taikaliemi ei tietenkään yksinään saa aikaan ihmepalautumista, mutta palauttavan liikunnan ja levon vaikutusta voidaan tehostaa varmistamalla tiettyjen aineiden saanti rasituksen jälkeen.

(Kuva: Anu L.)

Nämä palautumisjutut eivät ole vain urheiluhullujen hifistelyä, vaan koskevat kaikentasoisia aktiiviliikkujia. Oli pohjakunto tai kilpailuluokka mikä tahansa, koirilla on tapana panna itsensä likoon säästelemättä, kun ne pääsevät tekemään innostavaa ja palkitsevaa asiaa. Energiavarastot tyhjenevät, nestettä ja suoloja menetetään, vereen kertyy maitohappoa ja lihaksiin syntyy pikkuruisia vaurioita. Jos tämä hajottava tila jätetään toistuvasti pysäyttämättä, alkaa olo tuntua jäykältä ja kipeältä, ja vähitellen suorituskyky heikentyy, vammariski kasvaa ja liikunta lakkaa maistumasta.

Palauttaminen tarkoittaa siis hajottavan tilan kääntämistä rakentavaksi, jotta seuraavastakin harjoituksesta saataisiin hyöty irti. Useimmat harrastajat onneksi huolehtivatkin koiransa kävelylle ja vesikupille treeni- ja kisasuoritusten jälkeen. Näin alennetaan ruumiinlämpöä ja ehkäistään kuivumista. Kuumalla ilmalla jäähdytystä voi edistää lisäksi kastelemalla koiran tassut, mahan ja kaulan tai käyttämällä viilennysloimia. Itse pakkaan märät froteeloimet mukaan kylmäkassiin, jos täytyy lähteä agitoimaan helteellä.

Jäähdyttelyn ja hengähdystauon jälkeen tunnin-parin kuluessa tulee palautusaterian vuoro. Kisareissussa juoma on kätevä tapa palauttaa samalla kertaa neste-, suola- ja energiatasot kuntoon. Markkinoilla on useitakin koirille suunnattuja valmisjuomia, mutta minua ihmetyttää, että useimmat niistä perustuvat maltodekstriiniin, joka on nopeaa tärkkelystä. Koiran elimistössä hiilihydraateilla ei ole juurikaan virkaa, ja varsinkin nopeatempoisissa lajeissa niistä voi aiheutua jopa harmia. Hiilarit heilauttelevat verensokeria turhan kiivaasti ja heikentävät lisäksi nesteen imeytymistä, joten tehokkaan palautumisen sijaan seurauksena saattaakin olla uupumusta ja kramppeja.

Onneksi sopivan palautusvälipalan koostaminen kotikonstein on helppoa ja halpaa. Ruokaöljyä, suolaa ja ruokasoodaa löytynee joka keittiöstä, ja niillä pääsee jo hyvään alkuun. Oma perusreseptini on laskettu noin 15-kiloiselle koiralle:
1. Nestettä
- 3-4 dl vettä, lihan keitinlientä tai vedellä lantrattua piimää
2. Proteiinia lihasvaurioiden paikkaamiseen
- 2-3 rkl maustamatonta heraproteiinijauhetta tai 2 raakaa kananmunaa
3. Rasvaa energia- ja nestevarastojen lataamiseen
- 1 rkl kalaöljyä (tai mitä tahansa ruokaöljyä) tai 2 rkl rasvaista lihaa
4. Bikarbonaattia maitohapon neutralointiin
- 1 mm (maustemitta) ruokasoodaa 
5. Kivennäisaineita elektrolyytti- ja nestetasapainon korjaamiseen, kramppien ehkäisyyn
- 1 mm ruokasuolaa (= natrium)
- 300 mg kaliumia

- 150-200 mg magnesiumia (mieluiten magnesiumsitraattia, ei -oksidia, sillä se imeytyy heikosti ja voi saada vatsan sekaisin)
6. Antioksidanttia kudosvaurioiden torjumiseen
- 250 mg C-vitamiinia

Murskaan pillerit tablettimurskaimella (apteekista), ja pakkaan kuivat aineet ja nesteen erikseen mukaan. Kokemuksesta oppineena ravistelen juoman valmiiksi sekoituspullossa vasta ennen tarjoilua, sillä ruokasoodan kuohahtaminen automatkan aikana voi saada aikaan pienimuotoisen räjähdyksen 😅 Urheilija saa nauttia palautusjuomaa kisapaikalla tai taukopaikalla sen verran kuin maistuu, ja loput juotetaan kotona. Sekoituspullon kansi toimii kätevästi juomakuppina. Juoma kannattaa tarjoilla ulkona, sillä kalaöljyltä tuoksuvat roiskeet eivät välttämättä ilahduta auton verhoilussa tai kodin tekstiileissä.

Hattiaiselle heinäkuu on ollut harvinaisen tiivis ja lupaavan nousujohteinen kisakuukausi - kolmen viikonlopun aikana yhteensä kahdeksan starttia, viisi tulosta, kolme palkintosijaa. Nollatkaan eivät ole olleet kaukana!

Mikkelissä olin itse puolikuntoinen, mutta Hatti jaksoi vipeltää. Putkien asento oli suotuisa ja pikkukaveri sai kiihdytellä sydämensä kyllyydestä.

*Höh, kuivahko saalis.*

Varkaudessa lämpötila hipoi kolmeakymmentä jo aamusta, mutta taskuraketti ei hyytynyt. Saavutimme jälleen yhdenlaisen virstanpylvään: tasaisen ehjät suoritukset ilman hylkyjä! Pari kertaa Höntiäinen oli vähällä imuroitua putkeeeeeeen, mutta vastusti urheasti suurta kiusausta.

Kylläpä olen ylpeä tuosta ötökästä <3 Tämähän alkaa jo muistuttaa aikuisten agilitya. Nyt palautellaan muutama viikko ennen seuraavia koitoksia.

*Palautetaanko mut? Eiei, haluan jäädä sun luo! Alati palvoen,
Hattisi.*