Eipä voi, koska yleismaailmallista koiraeläintä ei ole. Joka ikisellä koiralla on yksilöllinen yhdistelmä ominaisuuksia ja tarpeita. Siinä missä yksi luonnonoikku porskuttaa terveenä 17-vuotiaaksi sekalaisilla tähteillä ja lähikaupan riemunkirjavilla halpisnappuloilla, toinen ääripää sairastuu kaikesta muusta paitsi luomutattarista ja hevosenlihasta. Kun joku intoilee ruokavaliomuutoksen hämmästyttävistä vaikutuksista koiransa vointiin, kaikki muutkin mielellään uskoisivat tuohon ihmeparantavaan ruokintatapaan. Helppoahan se olisi.
Helppous ja vaikeus ovat suhteellisia käsitteitä. Ei kukaan ole oikeasti tehnyt koiranruokinnasta yhtäkkiä monimutkaista. Tietyt fysiologiset faktat ovat aina olleet olemassa, ja koirakohtaisten muuttujien vaikutus on olemassa, perehtyipä niihin tai ei. Jos halutaan varmistaa kaikkien ravintoaineiden tasapainoinen perussaanti helposti, laadukas kuivamuona on varsin kelpo tapa ruokkia. Nappulasäkkien kyljissä luetellaan valmiit ravinnelaskelmat ja suuntaa-antavat annostusohjeet, ja jos lisäksi annetaan vielä tuoreita lihoja, niin proteiinit alkavat olla mallillaan. Koska kuivamuonateollisuuteenkin mahtuu kaikenlaista arveluttavaa, yhä useampi kääntyy kuitenkin tähyilemään "puhtaampia" vaihtoehtoja. Barffaus ja muut ruokintaideologiat perusoppeineen vastaavat juuri tähän helpon valmisluonnollisuuden kaipuuseen.
Minusta tässä raakaruokasuuntauksessa on hassu ristiriita: kartetaan teollista ja ihannoidaan luonnollista, mutta samanaikaisesti kaipaillaan helppoja valmisratkaisuja, jotta ei tarvitsisi itse ottaa selvää ja laskea. Käydään raakaruokintaluennoilla, tilataan yksilöllisiä ruokintasuunnitelmia, suositaan valmiita BARF-aterioita, joissa mainostetaan olevan "kaikki mitä koira tarvitsee". On niin paljon mukavampi uskoa ensimmäistä, joka kertoo varmoin sanakääntein, miten kuuluu tehdä, kuin niitä kriittisiä ääniä, jotka muistuttavat, etteivät asiat ole yksiselitteisiä. Oman tietämättömyyden myöntäminen ja kysymysten esittäminen ovat tärkeitä taitoja, mutta kyseenalaistava ja soveltava asenne vie vieläkin pidemmälle.
"Ei se susikaan metsässä pilleripurkeilla käy", joten purkit ovat monelle luonnoton kauhistus. Mieluummin tyydytään uskomaan ja toivomaan, että riittävä vitamiinien ja hivenaineiden saanti turvautuu tietyillä ruoka-aineilla, koska koirassa ei näy ulkoisia puutosoireita. Tilanne on ikävä kyllä päässyt jo turhan pitkälle siinä vaiheessa, kun puutokset alkavat ilmetä ulospäin. Perustarpeen täyttyminenkään ei aina riitä, sillä monenlaiset tekijät vaikuttavat yksilölliseen tarpeeseen ja imeytymiseen joko pysyvästi tai tilapäisesti: stressi, ikä, paino, fyysinen rasitus, hormonit, aineenvaihdunta, sairaudet ja vammat. Siksipä en viitsisi ihan sokkona arvuutella, minkä verran koira pystyy ruoistaan mitäkin hyödyntämään, vaan luen ja vertailen pitoisuuksia purkkien kyljistä ja annostelen urheilullisten harrastuskavereideni kuppeihin samoja lisäravinteita, joita napsin itsekin: D-vitamiinia ja kalsiumia luustolle, glukosamiinia ja kalaöljyä nivelille, B-vitamiinia ja magnesiumia lihaksille, sinkkiä ja maitohappobakteereita yleiskunnon ylläpitoon. En koe tätä työläänä, koska olen kiinnostunut näistä jutuista.
Lutuisen lemmikinkin silmissä näkyy pilkahdus alkukantaista villipetoa, kun se pääsee puuhastelemaan aidon luun ääreen, mutta kohtuus kaikessa. BARFin alkuperäisissä periaatteissa - joita edelleen noudatetaan melko yleisesti - suositellaan (lihaisten) luiden osuudeksi jopa 80 prosenttia. Minusta tuollainen määrä tuntuu järjenvastaiselta. Harvojen luiden päältä irtoaa kovin runsaasti laadukasta lihaa, eikä luuaineksella taas ole mitään muuta ravitsemuksellista arvoa kuin kalsiumpitoisuus, joka taas nousee moisilla määrillä jopa liialliseksi. (Mikäli kyse on siis oikeista luista eikä rustoista, joista ei heru edes kalsiumia.)
Paitsi että yletön luun syönti on hyödytöntä, se voi myös kovettaa vatsaa niin, että piskiparka joutuu päkistelemään ulos kivikovia kokkareita tai murenevaa luujauhoa. Etenkin lihaseokset ja valmisateriat, joissa luut on jauhettu lihan joukkoon, voivat suurina annoksina pakkautua suoleen ja aiheuttaa kivuliaita tukoksia. BARFin kannattajilla on toki tarjolla ratkaisu näihin ongelmiin, mutta se ei suinkaan kuulu: "syötä vähemmän luuta", vaan "syötä enemmän kasvista".
Kasvisten kuitu edistää kyllä vatsan toimintaa. Samalla se kuitenkin tuo ruokavalioon lisää ravintoköyhää osuutta lihan kustannuksella. Pieni määrä kuitua on useimmiten hyväksi koiran ruoansulatukselle, mutta liika kuitu alkaa verottaa muiden ravintoaineiden imeytymistä. Entä ne vitamiinit sitten? En itsekään kuvittele saavani päivän vitamiinilatausta pakastetusta kurkusta tai jäävuorisalaatista, jotka sisältävät lähinnä vettä ja hiukan kuitua. Tuskin villit saaliseläimetkään pupeltavat näitä vihreitä vihanneksia metsän siimeksessä ja valmistavat niistä sisuksissaan erinomaista ravintoa, josta susihukka saa kätevästi kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Meille ihmisille on painotettu alakoulusta asti, että popsi popsi porkkanaa, haukkaa haukkaa hedelmää ja niin edelleen. Valitettavasti lihansyöjän elimistö ei kuitenkaan pysty käsittelemään kasvikunnan tuotteita niin tehokkaasti, että vitamiinit tulisivat merkittävästi hyödynnetyiksi.
![]() |
*Kyllä hurjat pedot saalistavat luonnossa omenia.* |
Lihansyöjän perusravintoa on liha. Se ainakin on yksinkertainen fakta. Itse olen kohtuullisen monipuolisuuden kannalla, mutta en ota paineita siitä, että tarjolla pitäisi olla vaihdellen neljäätoista eri eläintä. Muutaman lajin ja ruhonosan vaihtelu riittää hyvin, varsinkin kun täydennyksenä on kuivamuona. Jos määritelmiä kysellään, niin meidän systeemimme menisi ehkä parhaiten sekaruokinnan tai 50/50-mallin lokeroon. Lihapuolella meillä luotetaan Mustin ja Mirrin myymään kotimaiseen Maukas-sarjaan, jonka vahvuuksia ovat muun muassa laaja valikoima ja saatavuus kautta maan. Tuotteet ovat selkeästi esillä verkkokaupassa, ja sieltä voi ladata myös esitteen, jossa eritellään kaikkien tuotteiden valmistusaineet ja ravintosisällöt. Tällä hetkellä koiranruokapakastimestamme löytyy:
- sika-nauta-jauhelihaa. Sopivasti rasvainen ja proteiinipitoinen, edullinen perusliha, mieto tuoksu ja siisti rakenne
- jauhettua lohta. Kuuluu meillä pakastimen vakiovalikoimaan. Runsaasti proteiinia ja tärkeitä rasvahappoja.
- sian sisäelinseosta. Yksi koirien lemppareista! Sisältää tosin enimmäkseen sydäntä, joka on lihas eikä varsinaisesti sisäelin, mutta terveellistä silti. Lisäksi seoksessa on keuhkoa, maksaa ja munuaista, joista vitamiinien kannalta olennaisena pidän lähinnä maksaa. A-vitamiinin yliannostusta ei ainakaan tällä tuotteella saada aikaan, koska maksan osuus on ilmeisen pieni, joten tarjoilen tätä huoletta useammankin kerran viikossa rasvaisemman lihan jatkona.
- kokonaisia broilerin sydämiä. Näistä teen terveellisiä treeninameja: sydämet veteen, mausteeksi laakerinlehti, halkaistu valkosipulinkynsi ja hippunen suolaa, keittoaika 5-10 minuuttia. Annan jäähtyä, pilkon saksilla pieniksi suupaloiksi ja pakastan annosrasioissa. Keitinliemen pakastan jääpalamuotissa, josta on helppo ottaa kuutio tai kaksi vesipulloon, kun on pitkä kisa- tai valmennuspäivä edessä. (Huomautus: trendikäs kypsennysyritys mikrossa silikonisessa höyrykääreessä EI toiminut. Tuloksena oli paljon särkyneitä sydämiä mikron seinillä.)
- naudan rustoluita. Sopivan kokoisiksi pätkittyjä, jotta ei tarvitse itse heiluttaa kirvestä. Mielekästä pureskeltavaa, ei liian kovaa, mutta tarjoaa riittävästi vastusta hampaille ja puhdistaa niitä samalla. Annan rustoluita silloin tällöin välipalaksi tai jälkiruoaksi varsinaisen ruoan lisänä. Saahan näistä vähän kalsiumiakin, kun eivät ole ihan pelkkää rustoa.
- broilerin selkiä. Samaan tarkoitukseen kuin rustoluut. Nopeaa, helposti sulavaa rouskuteltavaa, joka ei koveta vatsaa yhtä herkästi kuin järeämmät luut. Puolentoista kilon jäätyneestä köntistä on vaikea saada eroteltua yksittäisiä selkäpaloja, mutta jos malttaa antaa pakkauksen sulaa pari tuntia, selviää vähemmällä voimankäytöllä ja keveämmällä aseistuksella. Koirien ruoissa uudelleenpakastuksesta ei ole haittaa.
- jokunen Maukas Adult -pötkö. Kypsennetty puuropohjainen valmisateria. Pidän näistä kypsistä aterioista enemmän kuin raakamixeistä, joissa kuidun lähteenä on vain vesipitoista salaatti-kurkkusosetta. Kun lähdemme yhden yön reissuun, otan ateriapötkön aamulla pakastimesta mukaan rasiassa tai pussissa. Se ehtii sopivasti sulaa päivän aikana, ja yhdestä 500 gramman satsista tulee kummallekin kelpietytölle mukava iltapala-annos. Puuron osuus tosin nostaa hiilihydraatit turhan korkealle - minusta porkkana, omena ja herneet ovat tarpeettomia viljojen lisäksi. Siksi suosin valmisaterioita vain poikkeustilanteissa tai jatkan niitä lihalla.
- pussillinen Natures:menu Nuggets Active -kuutioita. Tosi käteviä hätävaraeväitä, sillä pienet palat ovat nopeita sulattaa ja helppoja annostella. Sellaisenaan näiden ravintosisältö jää proteiinin ja rasvan osalta vähän köykäiseksi, joten tämä tuotemerkki ei aivan onnistu lunastamaan "complete meal" -lupauksiaan.
Aiemmin saimme Mustilta ja Mirriltä testattavaksi myös Natures:menu-sarjaan kuuluvia Bricks-pakasteaterioita ja märkäruokia. Näistä molemmista sanoisin samaa kuin Nuggetseista: ihan näppäriä satunnaiseen käyttöön, mutta pääruokana en käyttäisi säännöllisesti. Huonosti sulavista vihanneksista tulee miinusta - isot herneiden, lantun ja porkkanan kappaleet aiheuttivat ainakin meillä tyrmääviä hajuhaittoja ja tulivat samannäköisinä ulos. Märkäruoat maistuivat makuraadille mainiosti viikonloppureissussa.
Luonnollisuus on kaunis haavekuva, mutta todellisuudessa luonto on melko raadollinen. Jalostettujen kainalolemmikkiemme elämä on monelta osin etääntynyt luonnon lainalaisuuksista. Koska minulla on mahdollisuus, haluan huolehtia siitä, että ne saavat sopivasti energiaa ja rakennusaineita, että niillä on puhtaat kiiltävät turkit ja ehjät valkeat hampaat toisin kuin villeillä esivanhemmillaan. Silloin voin myös toivoa niiden elävän paljon pidempään kuin keskiverto susi luonnon armoilla.