![]() |
(Kuva: Eija R.) |
Uusin Hatti Show on siis ilmestynyt, nyt mukana ennennäkemätöntä häröilyä ja blondihuumoria:
Kun omat lannistuksen ja häpeän tunteet ovat kisapäivän iltaa kohden hälvenneet, katson tuota hellyttävää pikkublondia, joka vetää sikeitä kääryleenä, kieli suusta pilkistäen. Muistan, että se on vasta kaksivuotias. Ei sen vielä kuulukaan olla aikuinen ja valmis ja uransa huipulla. Missään tapauksessa sen ei kuulu koskaan olla tuloskone, johon olen tyytyväinen vain jos se "toimii".
Eikä siinä omassa peilikuvassanikaan taida sen isompaa vikaa olla kuin tunteikas, innostuva ja melkoisen malttamaton luonne, joka nauttii haasteista, mutta vasta opettelee hymyilemään peilaajalleen hyväksyvästi takaisin.
P.S. Sen verran tästä viisastuin, että värjäsin blonditukan punaiseksi :)
Voin niin samaistua tuohon "kyllä se kotona osaa".. Vaan niin voi varmasti niin moni muukin (ellei jokainen :D) koiransa kanssa harrastava! Tosin kuten sanottu, olisihan se aika kamalaa sekin jos koira olisi 110% varmasti suorittava, aina ja kaikkialla.
VastaaPoistaNo juu, ihan varmasti jokainen koiraa treenaava joutuu silloin tällöin vastakkain tuon tunteen kanssa :) Se tästä tekeekin niin kiehtovaa ja palkitsevaa, kun takapakkien jälkeen mennään harppauksittain eteenpäin, ja koko ajan opitaan yhdessä.
Poista