No, eihän tällaiseen hommaan tietenkään aivan pystymetsästä voi henkilökuntaa palkata. Lelunkerääjäkelpiet Luna ja Hatti ovat käyneet läpi monivuotisen koulutuksen, joka koostuu kolmesta osa-alueesta:
- Tuo. Esineiden tuomista alettiin harjoitella jo pentuiässä leikin kautta. Tätä vaihetta en selosta tässä yksityiskohtaisesti, sillä rehellisesti sanottuna en oikein edes muista, millä tavalla tulin sen omille koirilleni aikoinaan kouluttaneeksi. Menetelmäni taisi olla varsin epäortodoksinen ja lopputulos kaukana koekelpoisesta toko-noudosta, mutta minulle riittää, että kelpiet osaavat käskystä kiikuttaa tavaran käteeni tai tiputtaa sen eteeni maahan.
- Lelu. On hyvä, että koira tietää, mitä sen halutaan hakevan, jotta koko kodin irtaimisto ei päätyisi lelukoppaan. Lunan ja Hatin kanssa on opeteltu muutamia yleiskäsitteitä, kuten "lelu", "roska", "pallo" ja "sukka". Esineiden nimeäminen aloitetaan siitä, että haluttu esine pannaan lattialle, ja kun koira koskettaa tai nuuhkaisee sitä, sanotaan vihjesana ja palkataan välittömästi. Toistoja tehdään paljon, ennen kuin mukaan voidaan lisätä muita esineitä, joiden joukosta koiran täytyy tunnistaa se, mitä pyydetään.
- Koriin. Sama vihjesana koskee meillä niin lelulaatikkoa, pyykkikoria, roskista kuin mitä tahansa muuta astiaa, johon voi pudottaa esineen. Alussa oli tyhjä pyykkikori, naksutin ja nameja. Naksautin ja palkkasin tiuhaan ensin korin lähestymisestä, sitten sinne kurkistamisesta. Kun koira oppi yhdistämään vihjesanan koriin, alettiin ketjuttaa esineen tuomista ja korin lähestymistä käskyllä "Tuo koriin". Esineen pudottamista koriin vahvistettiin lisäksi erikseen niin, että annoin koiralle lelun suuhun korin päällä ja sanoin irrotuskäskyn. Lelun putoaminen koriin sai tietenkin aikaan vuolaat kehut ja ruhtinaallisen palkitsemisseremonian. Hienomotoriikan ja pelisilmän hiomisessa salainen aseemme on ollut Fetch-n-Treat-aktivointipeli, jossa pallo pitää pudottaa tarkasti pieneen, juuri pallonmentävään koloon. Pelituokiot ovat hauska tapa vahvistaa vihjesanojen ymmärtämistä.
Lukuisien yritysten ja erehdysten jälkeen meillä alkoi olla koossa tehtävänanto "Tuo lelu/roska/sukka koriin". Kelpiesisarusten ensimmäiset yhteiset työharjoittelukerrat olivat kyllä kieltämättä melko kaoottisia ja toivat hyvin esiin kummankin yksilöllisen temperamentin. Luna on sitä tyyppiä, joka mieluiten lukisi aina ensin kirjalliset toimintaohjeet huolellisesti läpi, esittäisi muutamia tarkentavia kysymyksiä ja käyttäisi vielä jokusen minuutin mielikuvaharjoitteluun ennen kuin tarttuu toimeen ja suorittaa homman virheettömästi. Ilman selkeää opastusta ja omaa työrauhaa Luna helposti passivoituu, mutta saatuaan pientä käynnistysapua se tekee tunnollista ja järjestelmällistä jälkeä.
Hattia sen sijaan eivät erheet haittaa. Tekeminen on pääasia, eikä aikaa kannata haaskata pohdiskeluun. Kokeilemalla oppii, ja mitä kekseliäämmin kokeilee, sitä nopeammin palkkiohanat avautuvat. Omista luovista ideoistaan hurmaantuneena Hatti saattaa innostua hääräämään myös kyseenalaisia sivubisneksiä, kuten kantamaan leluja ja sukkia roskikseen tai levittelemään kerättyjä roskia uudelleen ympäriinsä ja repimään niitä silpuksi. Se tarjoutuu auliisti hoitamaan isosiskonkin tehtävät ja syömään siitä hyvästä bonuspalkkioita. Mitä siitä, jos työn tulos ei aina ole täsmälleen toimeksiannon mukainen, kunhan paiskii hommia (ja tavaroita) intohimoisella asenteella!
https://www.youtube.com/watch?v=I8r7TQbvCZ8&feature=youtu.be
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti