keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kasvot kohti valoa

Hyvää talvipäivänseisausta! Täällä Itä-Suomessa päivän pituus on nyt viitisen tuntia. Toki meillä on valoa huimasti enemmän kuin napapiirin pohjoispuolella, missä aurinko ei nouse lainkaan viikkokausiin, mutta silti tämä loppuvuoden pimeys tahtoo aina painaa mielialaa ja vireystasoa alaspäin. Siksi tänään on aihetta juhlaan! Ylihuomenna päivä on minuutin pidempi kuin tänään. Alku se on sekin, vaikkei vielä kovin huomattava. Viikon päästä ero on kuusi minuuttia, mutta kahden viikon kuluttua jo miltei puoli tuntia.

Olen kuullut pohjoisen asukkaiden kertovan kaamoksen ainutlaatuisista väreistä. Siitä, ettei oikeasti tule masentavan pimeää, vaan maisema on joka päivä uudenlainen. Kaamoksen keskellä elämänrytmi kuulemma luonnostaan hidastuu ja ihmiset oleskelevat paljon omissa oloissaan sisätiloissa. Kaikkia asioita ei välttämättä jaksa hoitaa, muttei tarvitsekaan. Pimeys on armollinen. Tämä on aikaa, jolloin voi rauhassa kuunnella omia ajatuksiaan ja kerätä voimia kevään rientoihin.

Vaikken ole oikeaa kaamosta nähnytkään, koetan oppia jotakin noista pohjoisen viisauksista. Jätän tekemättä väsyttäviä juttuja, jotka eivät ole juuri nyt tärkeitä. Menen koirien kanssa metsään, kun ei huvita olla sosiaalinen tai tavoitteellinen. Katson tarkemmin hämärän iltapäivän pehmeitä sävyjä. Talvi on kääntänyt kylkeä.


Tehkää olonne mukavaksi ja pitäkää toisistanne huolta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti