tiistai 29. marraskuuta 2016

Närästys kuriin

Luna ja refluksitauti ovat kuuluneet yhteen jo lähes kuuden vuoden ajan. Närästyskohtauksia on tullut aina silloin tällöin riippumatta siitä, onko ruokana ollut kuivanappulaa, raakaa lihaa, molempia sekaisin tai molempia erikseen, luullista tai luutonta, lisäravinteilla tai ilman, kerran päivässä tarjoiltuna tai usealle aterialle jaettuna. Aina hyvinä kausina on vaikuttanut pitkään siltä, että sopiva ruokavalio on vihdoin löytynyt ja ongelma saatu pois päiväjärjestyksestä - kunnes refluksi jälleen muistuttaa olevansa krooninen tauti.

Näiden kuuden vuoden aikana valvonut monta yksittäistä yötä rauhoitellen levotonta nieleskelijää, siivoten oksennuksia lattialta ja pähkäillen, mikä tällä kertaa meni pieleen. Siinä on ennättänyt kehitellä monenmoisia teorioita ja koota palapeliä yksilöllisistä riskitekijöistä. Lunan kohdalla niitä ovat erityisesti kaikenlaiset kiihdyttävät ja innostavat tilanteet, joihin elimistö reagoi samaan tapaan kuin negatiiviseen stressiinkin. Jos kierroksia nostattavaan toimintaan liittyy vielä ruokaa, närästysvaara kasvaa.


Syyskuisen lomamatkamme jälkeen tulin ajatelleeksi, ettei Luna ollut tarvinnut Antepsin-lääkitystä kertaakaan koko reissun aikana, vaikka stressitekijöitä varmasti riitti. Kenties pohjoisen raikas tunturi-ilma teki ihmeitä, mutta yksi todennäköisempi syy oli kuitenkin se, että reissueväinä oli vain vähärasvaisia kypsennettyjä valmisruokia. Kypsennys ja muu prosessointi muuttaa aina ruoan koostumusta helpommin sulavaan muotoon, joten kokeeksi olen nyt alkanut keittää Lunalle luutonta broileri- tai kalkkunajauhelihaa kuivamuonan oheen.

Rasvan karsiminen minimiin ei ole koiralle kestävä ratkaisu, mutta öljylisät olen jättänyt närästäjältä pois. Normaalirasvaisen ruoan rasva riittää kyllä. Lisäravinteina Luna saa maitohappobakteereita, melatoniinia, L-tryptofaania sekä B-, E- ja D-vitamiineja, jotka tukevat maha-suolikanavan terveyttä, vastustuskykyä ja stressinhallintaa.


Eräänä yönä, kun taas kerran havahduin aamuneljältä portin takaa kuuluvaan tassutteluun, tajusin yhtäkkiä, että Lunan mahan täytyi olla tyhjä. Ilta-ateriasta oli kulunut jo 8 tuntia, joten se, mitä Luna oli syönyt, ei voinut olla ensisijainen närästyksen aiheuttaja. Tottakai ruokavalion merkitys on olennainen, mutta tässä taitaa olla kyse hieman eri mekanismeista kuin heti ruokailun jälkeen ilmaantuvassa oireilussa. Silloin jos Luna on syönyt jotakin huonosti sulavaa tai muuten sopimatonta, nieleskely alkaa jo ruoan ollessa mahalaukussa, ja sapuska saattaa nousta sulamattomana ylös. Tavallisemmin oireet alkavat kuitenkin näin aamuyöstä, joten mahan tyhjeneminen näyttäisi olevan se taitekohta, joka herättää Lunan epämukavaan oloon. Lievimmillään se ei välttämättä ilmene varsinaisena närästysoireiluna, vaan Musti saattaa hiukan vaellella olohuoneessa, istuskella portilla ja haukahdella hiljaa, kuin haluaisi ulos. Kun sitä kehotetaan menemään nukkumaan, se usein kömpii saman tien takaisin sohvalle jatkamaan uniaan. Pitkään luulin yöheräilyä vain piintyneeksi tavaksi, ennen kuin oivalsin yhteyden tyhjään mahaan.

"Tyhjän mahan oksennukset" ovat tuttu käsite monelle koiranomistajalle. Lunakin pulautti nuorempana silloin tällöin pienen keltaisen lammikon lattialle, yleensä juuri aamun varhaisina tunteina. Koiran syömä ruoka siirtyy joidenkin tuntien kuluessa mahalaukusta pohjukaissuoleen, missä sen käsittelyyn osallistuu muun muassa sappinestettä. Jos mahan ja pohjukaissuolen välinen portti on jostakin syystä löystynyt, sappinestettä saattaa nousta mahalaukun puolelle ja ruokatorveen saakka aiheuttaen ikävää polttelua ja muita närästysoireita. Ihmisilläkin puhutaan sappirefluksista, ja moni siitä kärsivä kokee saavansa helpotusta tiheästä ruokailurytmistä. Tämä kuvio kävisi järkeen myös Lunan kohdalla.

Vannoutuneena kerran päivässä -ruokinnan kannattajana olen joutunut taipumaan siihen, että Luna nyt vain voi paremmin saadessaan murua rinnan alle useaan otteeseen pitkin päivää. Metsälenkkien yhteydessä etsitään siis nappuloita maastosta, ja varsinaisen ilta-aterian jälkeen vielä pieni yöpala (esim. piimätilkka tai muutama nappula) juuri ennen nukkumaanmenoa lykkää tyhjän mahan tunnetta pidemmälle aamuun.


Elämä refluksikoiran kanssa vaatii jonkin verran erikoisjärjestelyjä, ja näköjään on vähintään yhtä tärkeää kiinnittää huomiota siihen, milloin ja miten annan Lunalle ruokaa, kuin siihen, mitä sille annan. Vaivan perimmäinen syy on kuitenkin oletettavasti rakenteellinen ja siksi elinikäinen, joten voin vain koettaa olla tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, jos en aina ja joka tilanteessa välttämättä pysty ehkäisemään koiraparan huonoa oloa, ja keskittyä tekemään parhaani oireiden helpottamiseksi. Ruokailuhetket pyritään rauhoittamaan, ja ruokakuppi korotetaan kenkälaatikon päälle. Kiihdyttävissä treeneissä Lunaa palkataan mieluummin lelulla kuin nameilla, ja aktivointileluista suositaan sellaisia, joiden tyhjentäminen vaatii enemmän keskittynyttä askartelua kuin villiä jahtausta. Lisäksi on huolehdittava siitä, että Luna muistaa juoda riittävästi ja että se saa tarpeeksi rentouttavaa liikuntaa.

Inhottavuudestaan huolimatta oireet eivät onneksi ole jokapäiväisiä tai -öisiä. Enimmäkseen Luna on maailman iloisin, leikkisin ja leppoisin otus, joka näyttää nauttivan elämästään täysillä jokaisena närättömänä hetkenä. Hyvin nukuttujen öiden jälkeen on taas helppo uskoa, että kyllä me mokoman refluksin kanssa pystymme elämään, vaikka välillä sapettaa!


6 kommenttia:

  1. Hyvä ja varsin avaava postaus, kiitos! :) t. Toisen närästyksestä kärsivän koiran omistaja

    VastaaPoista
  2. Teidän närästykseen liittyvät postaukset ovat olleet kullanarvoista vertaistukea, kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
  3. Nämä närästyspostaukset on kyllä tosi hyviä, kiitos! Meidän kelpien närästys on onneksi tosi satunnaista, ja tiedän mistä ne johtuu jolloin osaan myös välttää niitä noin 90% ajasta. Silti on ikävää katsoa joka kerta vierestä, kun parhaalla kaverilla on paha olla, eikä voi välittömästi parantaa sen oloa.

    Mutta noista lisäravinteista, kun en itse vaan kertakaikkiaan tajua niiden päälle huuta häivää. Miksi melatoniinia? Kun minä ymmärrän sen vaan unenlaatua parantavana ja nukahtamisaikaa lyhentävänä valmisteena, jota itte käytän. Tämä vähän hämmensi :D

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kommenteista, kiva kuulla että saatte vertaistukea näistä höpinöistä 😊 Kettu, melatoniini on kyllä pimeähormoni, mutta elimistö valmistaa sitä myös maha-suolikanavassa. Ihmisillä joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä, että melatoniini voisi auttaa närästysoireisiin. Närästys ja stressi vähentävät sen luontaista tuotantoa, ja toisaalta sen nauttiminen lisäravinteena voi lievittää stressiä, joka on yleinen närästyksen pahentaja.

    VastaaPoista
  5. Millaisella annostuksella annat melatoniinia? Minulla on 8-kiloinen närästelijä jolle myöskään ei tunnu olevan väliä, onko kyseessä nappula vai raaka. Rakenteelliseksi olen ongelman tulkinnut ja kun Antepsiniakaan ei oikein voi jatkuvasti syöttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luna painaa 16 kg, ja saa tällä hetkellä 1,5 mg melatoniinia iltaisin. Sopiva annos on yksilöllinen ja löytyy yleensä 1-3 mg:n väliltä, mutta kaikilla ei toki välttämättä toimi ollenkaan.

      Lunallakin on nyt taas ollut tiuhempaan oireita, joten Antepsinia on mennyt jo pidemmän aikaa päivittäin pienenä annoksena. Vaikka pitkäaikainen lääkkeen syöttö arveluttaakin, niin joskus se vain on ainoa keino saada oireet kuriin, kun kaikki muut konstit on jo käyty läpi.

      Tsemppiä!

      Poista