perjantai 10. kesäkuuta 2016

Keijupölyä ja kalaöljyä

Isot kisat lähestyvät ja agikuume on nousussa. Sairauslomani takia emme ole Hatin kanssa käyneet lajitreeneissä kahteen viikkoon, ja viimeisimmistä kisoistakin on jo yli kuukausi aikaa. Tulevana sunnuntaina luvassa on kuitenkin tehokasta valmentautumista, sillä saimme peruutuspaikan FitDog Agilityteamin leirille. Henkisesti tuntuu tärkeältä päästä tekemään kunnon ratatreenit ennen SM-reissua, sillä pidempien taukojen jälkeen Hatikaisen moottori saattaa startata turhankin räjähtävästi, kun taas oma koneistoni vaatinee hieman lisälämmitystä.

Fyysistä kilpailukuntoa ei tietenkään enää viimeisten viikkojen aikana rakenneta, vaan tässä vaiheessa voidaan vain ylläpitää ja houkutella esiin sitä suorituskykyä, jolle on luotu pohjaa talven ja kevään aikana. Turha siis keräillä mitään viime hetken paniikkia siitä, mitä on jäänyt tekemättä tai mitä pitäisi vielä tehdä - etenkin kun tähtäimessämme ei ole SM-mitali, vaan oman tasomme mukainen panos joukkueen hyväksi.

Toisin kuin emäntänsä, Hatti lähtee ensimmäisiin arvokisoihinsa täysin vailla ennakko-odotuksia, toiveita tai paineita. Ei se kysele, onko ohjelmassa viikkotreenit kotikentällä, koulutuspäivä huippuvalmentajien opissa, möllikisat vai kansalliset mestaruusmittelöt - agility on aina agilityä. Lähtöalueelle siirrytään aina riemusta kieppuen ja hyppelehtien, ja jokainen este suoritetaan sata lasissa, oli se sitten oikea tai väärä. Vaikka itselleni kirjaimet S ja M tuovat vatsanpohjaan muutaman ylimääräisen perhosen ja saavat Nastolan kivituhkan hohtamaan keijupölyn lailla, pikku tiimikaverini valmistautumiset ja palauttelut hoidetaan samalla tavalla kuin mihin tahansa muihinkin kisoihin ja ratatreeneihin.


Eilisiltana kävin Hatin lihakset läpi hieroen ja kevyesti venytellen. Kaikki tuntui siltä kuin pitääkin, joten laserhoidollekaan ei löytynyt tarvetta. Sunnuntaina treenataan kovaa, mutta sen jälkeen omistetaan muutama päivä stressittömälle oleilulle, peruslenkkeilylle ja rauhoittaville aktiviteeteille ennen perjantain ja lauantain kisakoitoksia. Ei pitkäkestoisia reikäpääralleja, vaan rentoja vauhtipyrähdyksiä jolkottelun lomassa, nenähommia ja kevyitä jumppaliikkeitä.

Agilityn tyyppinen urheilu ei vaadi koiralta mitään erityisiä energiatankkauksia tai nesteytyksiä. Kisapäivän lähestyessä teen kuitenkin Hatin ruokintaan joitakin pieniä viilauksia nestetasapainon ja palautumiskyvyn varmistamiseksi. Tavanomainen kuivamuonan osuus jää pois, ja ruokakuppiin päätyy pienehkö annos kosteaa raakatäysravintoa höystettynä kohtuullisella vesimäärällä ja elektrolyyteillä (kalium, magnesium, ruokasooda). Kalsiumia tarvitaan runsaasti, joten yleensä valitsen tähän tilanteeseen puolikkaan Tarmo-pötkön tai Mainio-pullia.

Tavallista pienempää ruoka-annosta kompensoin lorauttamalla sekaan tavallista reilumman lusikallisen Avital-lohiöljyä. Rasva on koiralle tärkeä energianlähde, ja öljyn muodossa sen määrää on helppo säädellä. Samalla turvataan välttämättömien omega-3-rasvahappojen saanti. Sinkkilisänä Hatti syö päivittäin Avital Biotin -tabletin, sillä kisakunnossa pysyminen edellyttää lujaa vastustuskykyä.

Rautaista kisakuntoa tukee Musti ja Mirri.

Kun nesteen saannista on huolehdittu edellisenä päivänä, ei juottamisen kanssa tarvitse kisapaikalla kikkailla. Starttien välillä tarjolla on vettä, jos kelpaa, ja palautusjuoman vuoro tulee sitten myöhemmin. (Resepti löytyy täältä.)

Itselleni suurin haaste tulevat varmaankin olemaan suurten kisojen pitkät odotteluajat ja varhaiset herätykset. Minua ei ole siunattu yhtä tehokkaalla on/off-kytkimellä kuin Hattia, joka ottaa tauoilla sujuvasti voimatorkut ja on taas hetkessä valmis kiihdyttämään täyteen vauhtiin. Koetan siis nukkua viikon varrella kunnon yöunia, pitää verensokerin tasaisena ja muistaa ottaa D-vitamiinit ja magnesiumit. Tutut käytännön valmistelut, kuten Hatin lihashuolto, palautusjuoma-ainesten mittailu ja reissuruokien suunnittelu, toimivat minulle rauhoittavina rutiineina kisamatkan alla. Ne ovat pieniä konkreettisia osasia, joihin voin tarttua omin käsin juuri tässä jännittävässä välitilassa, kun maaperää ei voi enää muokata eikä tulevia tuulia vielä ennustaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti