"Tasamaa, se on kaukana tästä"

Hatin kanssa harrastaminen ei ole koskaan tylsää eikä tasaista. Hienon sertiradan hiekkapöly ennätti juuri laskeutua, kun kauden ensimmäiset kotikisat paahteisella kentällä menivätkin taas kerran aivan väärään putkeen. Lämpöväsymys sai minut käymään hitaalla ja Hatikaisen kaahottamaan ylikierroksilla omavalintaisille reiteille. Seurakavereiden edessä möhliminen sapetti sen verran, että vannoin jo vaihtavani lajia vaikkapa pasianssiin.

Kun sitten perusteellisten kisanöyryytysten jälkeen lähtee seuraaviin treeneihin eihän me mittään osata -asenteella, vierellä onkin yhtäkkiä jälleen aivan eri koira - se kuuliainen, yhteistyöhaluinen super-naali, joka tekee hommia väsymättömän innokkaasti, paikkailee virheitäni ja jopa kääntyy putken suulta kysyvänä takaisin, koska olen unohtanut sanoa ohjauskäskyn!

Loistotreenien ja euroviisuvalvojaisten seurauksena pyörin viime yönä unissani pakkovalsseja toinen toisensa perään hieman junnaavan viisuremixin säestyksellä ja heräsin silmät ristissä, mutta mitäpä elämä olisikaan ilman näitä arjen pieniä virtapiikkejä? Aurinkoista viikonloppua!