maanantai 28. syyskuuta 2015

Hurvittelua ja huoltoa

Kuluneella viikolla päätin vaihtaa agitreenit lihashuoltoon. Varasin hieronta-ajat molemmille koirille, ja kävin pitkästä aikaa itsekin fysioterapiassa. Omassa kropassani on ollut havaittavissa jonkinmoista turnausväsymystä kaiken radalla säntäilyn, esteiden kantelun ja auton ratissa istumisen jäljiltä. Lunan takakoivista löytyi pientä kireyttä, molemmista kuitenkin tasapuolisesti, mikä kertoo, että vammasta parantunut jalka on ollut yhtä tehokkaassa käytössä kuin toinenkin. Hatilla puolestaan runsas pomppiminen tuntui pohjelihaksissa ja lapojen seudulla kuona-ainekertyminä, joiden hoitoa tehostetaan nyt kylmäpakkauksella muutaman päivän ajan.

Kyllä tuo Happo-Hatikainen taas viime sunnuntaina tarjosikin minulle kisaradoilla hurmaavaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Keskimmäisellä radalla ajatuskatkoni aiheutti lievän yhteentörmäyksen ja huonon lähestymiskulman puomille, mutta Hatti onnistui täpärästi säilyttämään tasapainonsa, selvisimme kosketusvirheellä ja vain heikompaa hirvitti. Maalissa oloni oli kuin parhaan vuoristoratakieputuksen jäljiltä.


Vaikka tulokset eivät päätä huimanneetkaan, niin niitä kuitenkin tuli - jokaiselta kolmelta radalta! Ei siis edes päivän putkihylkyä! Mielenhallintaharjoitukset ansaputkien ääressä alkavat tuottaa tulosta. Piirinmestaruuskilpailussa A- ja B-ratojen vaatimaton yhteistuloksemme riitti mediluokan viidenteen sijaan - siitä on hyvä lähteä parantamaan ensi vuonna.

Nyt ulkokauden päättyessä kisatahtimme harvenee ja treeneissäkin panostetaan määrän sijasta laatuun. Hatikaisen moottori ei hevillä osoita hyytymisen merkkejä, joten voisi erehtyä luulemaan, ettei se lepotaukoja tarvitsekaan. Kaikilla koirilla kun väsymys ei ilmene hidastumisena tai haluttomuutena, vaan meno saattaa näyttää jopa yltyvän samalla, kun keskittymiskyky kuitenkin heikentyy. Ohjausta ei enää jakseta seurata niin tarkasti, vaan esteillä aletaan esittää omavaltaisia ratkaisuja ja suunsoitto lisääntyy.

Ihmisen onkin osattava tarkkailla koiraystävänsä elkeitä ja viheltää peli poikki silloin, kun molemmilla vielä on hauskaa. Hatin ja minun kaltaisille ylivilkkaille vipeltäjille sopii parhaiten harjoituskerran jakaminen pariin lyhyeen ja intensiiviseen pätkään, sillä meidän vireystilamme pysyy oppimisen kannalta ihanteellisella tasolla vain muutaman minuutin kerrallaan.

Silloin tällöin urheilijan täytyy asettautua optimaalisen pehmeälle alustalle työstämään mielentilaa, jossa henkinen ja fyysinen suorituskyky hioutuvat parhaaseen teräänsä.

*Sintsityyny on juuri sopiva superkompensaatioon.*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti