Pakkausten osalta nämä ovat varmasti kätevimpiä säilykkeitä, mitä kuvitella saattaa. Kartonkitölkit eivät paina, hajoa eivätkä vuoda laukussa. Tölkit saa helposti repäistyä käsin auki, eikä ruoan annostelukaan välttämättä vaadi apuvälineitä, sillä sisältö liukuu siististi kuppiin yhtenä kiinteänä kimpaleena. (Kokonaisen kimpaleen syöminen ei tosin ole kovin siistiä, mutta hauskan haastavaa herkuttelijoiden mielestä, ja omat jäljet siivotaan tietenkin viimeistä murua myöten.) Yhdessä tetrassa on 370 grammaa, eli ihan sopiva päiväannos kelpielle. Tölkin suun voi kuitenkin myös taittaa nätisti takaisin kiinni, jos kaikkea ei tule käytettyä kerralla.
Ruotsissa valmistettujen Nordic by Nature -pateiden makuvaihtoehtoina ovat lammas, hirvi ja lohi. Lihojen kerrotaan olevan ruotsalaista alkuperää, mikä tuntuu eettisesti ja ekologisesti lähes kotimaisen veroiselta valinnalta. Pääpaino on lihassa, kuten kuuluukin, ja lisäksi lammas- ja lohipateet sisältävät pienen määrän perunaa, hirviversio puolestaan porkkanaa. Tällainen lihaisa märkäruoka on reissussa oivallinen vastine tuoreelle lihalle, joko sellaisenaan tai kuivamuonalla täydennettynä.
Makuasioista ei sovi kiistellä. Lammaspaimenten ehdottomaksi suosikiksi rankattiin lammas - kuinkas muutenkaan. Annoksia jonotettiin äärimmäisen kiinnostuneina keittiön ovella. Sen sijaan hirven maku taisi muistuttaa liiaksi poroa, josta näillä Lapin kasvateilla on selvä periaatteellinen kanta: synnyinkodin nurkilla kirmanneita sarvipäisiä tovereita ei syödä. Molemmat sisarukset näykkivät hirvipateetaan epäluuloisesti, mutta kupit tyhjenivät lopulta kuitenkin, kun vakuuttelin, ettei perämetsän Petteriä ollut purkkiin survottu.
Tällä välin collietäti Sylvi kurkisteli nurkan takaa suupielet kosteina, milloin pääsisi suorittamaan ruokailutilan loppusiivousta. Pitkäkuonoisen Sylvin huolellisen puhdistuskäsittelyn jäljiltä tyhjät tölkitkin olivat valmiita litistettäväksi kartonkikeräykseen.
Nieluleikkauksesta juuri palannut Luna sai kermaviiliateriansa mausteeksi vain pikku nokareen himoitsemaansa lammaspateeta. Ruokahalua ei todellakaan tarvinnut houkutella, vaan väsynyt potilas lipoi kippoaan pitkään ja hartaasti herkun huvettua. Sitten se jäikin tyytyväisen oloisena jatkamaan uniaan siksi aikaa, kun Hatti vietti Sylvi-tädin kanssa laatuaikaa tunnelmallisella iltakävelyllä meren rannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti