Lätäkköakrobatiaa ja annoskateutta

(© Yasmin Eklund)

Lunakin aloitteli kisakauttaan pääsiäisen sateessa. Keinonurmipohjaisiin halleihin en ole mustin kanssa lähtenyt talvikaudella kisailemaan, koska liukkaat ja upottavat kelit saavat sen lihakset säännönmukaisesti hiukan jumiin näin kevättalvisin. Nyt tarjolla oli kuitenkin maapohjaa, hiekkakenttää ja Etelä-Suomen keväisiä kävelyreittejä.

(© Eija R.)

Ennen radalle pääsyä Uljas Musta oli silkkaa savuavaa ruutia, joka saattaisi räjähtää käsiin millä hetkellä hyvänsä. Horjumaton keskittyminen löytyi kuitenkin välittömästi, kun istutin kelpien lähtöasentoon. Vaikka kolmosluokan radat tuntuivat itselleni haastavilta, oli ihanaa kartturoida vaihteeksi varman luotettavaa kaveria, jonka virettä eivät ulkoiset olosuhteet heilauttele. Se etenee äänettömästi ja tarkasti juuri sinne minne ohjaankin.

Viikonlopun palauttavilla lenkeillä suunnattiin Sylvi-tädin opastamina Talinrannan maisemiin ihmettelemään kaupunkikevään merkkejä. Elämyshakuinen Luna halusi tietenkin tasapainoilla rantakivillä ja kastella kaikki neljä tassua kylmässä virrassa.

Lisäksi miniloman ohjelmaan kuului kerrostalon äänien kärkästä kommentointia ja ylellisen rentouttavaa loikoilua ihmisten sängyissä.

*Niin tai Sylvi-tädin pedissä, kun se nyt kerrankin sattui olemaan vapaana.*

Reissueväistä vastasi jälleen Musti ja Mirri. Ruokalistalla oli perjantaina Natures:menun Kana-ateria ja lauantaina Kalkkuna-ateria. Litteät ja kevyet märkäruokapussit ovat superkäteviä kuljettaa mukana ja säilyvät huoneenlämmössä. Yksi 300 gramman pussi on juuri sopiva kerta-annos yhdelle kelpielle. Agiapinoiden ateriat höystettiin Sylvi-tädin lisäravinnehyllystä löytyneillä sinkkitableteilla ja kalanmaksaöljyllä.

Musti ja Mirri lähetti Lunalle ja Hatille myös uudet hienot Maukas-ruokakupit, kahta kokoa kummallekin. Melamiinikuppien sisällä olevat irralliset metallikipot on helppo sujauttaa tiskikoneeseen käytön jälkeen. Matkakäytössä totesin nuo pienemmät metallikupit aivan loistaviksi, sillä ne pinoutuvat näppärästi sisäkkäin eivätkä paina tai kolise kassissa.

Kana- ja kalkkunapateiden tuoksu sai paimenjengin kohisemaan. Harvinainen herkku herätti Sylvi-tädissä vakavan annoskateuden, jonka lievittämiseen tarvittiin monta jauhelihakuutiota sekä oman emännän lupaus, että tuleville reissuille lähdetään Natures:menu-hyllyn kautta.

*Tätä lupausta en unohda.*