torstai 15. tammikuuta 2015

Rauha mahassa

- Mistä tietää, että koiraa närästää?
- No, se alkaa nieleskellä huomiotaherättävästi, lipoo huuliaan, kakistelee kurkkuaan kuuluvasti, ramppaa levottomana ympäriinsä ja yrittää syödä jokaisen löytämänsä roskahippusen lattialta. Se raapii ovea vaativasti ja syö ulkona heinää suorastaan maanisesti.

Isä nyökyttelee miettiväisen näköisenä.
- Joo-o, tutulta kuulostaa. Tuollaista oli välillä meidän Vililläkin aikoinaan. Ei silloin 50-luvulla vain kukaan tullut ajatelleeksi, että koirakin voi kärsiä närästyksestä.

Niinpä. Tieto lisää ehkä omistajan tuskaa, mutta tieto voi vähentää koiran tuskaa. Vanhojen hyvien aikojen idylli ei välttämättä ollut niin mustavalkoinen kuin valokuvissa näyttää. Toki koirien jalostus on tuonut mukanaan tiettyjä terveysongelmia ja edesauttanut niiden kärjistymistä, mutta ongelmien tiedostaminen ja puheeksi ottaminen ei aina tarkoita, etteikö niitä ennen olisi ollut olemassakaan.


Alkutalvesta tuskastuin Lunan satunnaiseen mutta toistuvaan närästysoireiluun, ja päätin paneutua kunnolla kierteen katkaisemiseen. Kirjoitin sotasuunnitelmastani postauksessa Fifty-fifty. Postaus nousi nopeasti luetuimpien tekstien tilastossa kärjen tuntumaan, ja kommenttilaatikkoon tupsahteli monta vertaistarinaa. Tajusin, että ongelma on yleisempi kuin luulinkaan, ja mitä enemmän siitä jaetaan kokemuksia, sitä useamman näräilijäkoiran eloon löytyy helpotusta.

Pienten muutosten seurauksena Lunan oireet ovat loistaneet poissaolollaan jo viikkokausia. Antepsin-kuuria jatkettiin joulukuussa kaikkiaan kolmisen viikkoa tilanteen rauhoittamiseksi, koska ohjelmassa oli paljon reissaamista, ihmisten ja koirien tapaamista ja muuta kierroksia nostattavaa. Kiihdyttävinä päivinä Luna sai Antepsinin lisäksi 1,5 mg melatoniinia, joka sitten jäi jokailtaiseen käyttöön vielä vähäksi aikaa Antepsinin loputtua. Nyt melatoniinia annetaan enää stressipäivinä varmuuden vuoksi.

Ruokinnassa merkittävin muutos on ollut luiden ja luumurskeiden välttely. Luna on aina ollut taipuvainen pulauttelemaan vähänkin isommat luunpalaset sulamattomina ulos, ja voin kuvitella, että ärtyneessä mahassa pikkumurusetkin saavat herkästi aikaan vain lisää vahinkoa. Koviin luihin (esim. possu, nauta) tuskin on Lunan kohdalla mielekästä palatakaan, sillä pahaenteinen kakistelu alkoi heti, kun kupissa oli eräänä iltana kokeeksi teelusikallisen sianluumursketta. Vähitellen aion kuitenkin alkaa jälleen täydentää kalsiumin saantia säännöllisesti pehmeällä luulla, kuten broilerin ja kalkkunan luupitoisilla jauhelihakuutioilla, sillä puolikas broilerinselkä pysyi jo närästämättä sisällä, samoin seuraavalla viikolla tarjoiltu pätkä kalkkunankaulaa. Hampaatkin tykkäävät saadessaan maukasta vaihtelua kuivien purutikkujen jäystämiseen.


Merilevän taidan joutua harmikseni jättämään pysyvästi pois Lunan ruokalistalta, sillä pienikin ripaus näyttäisi johtavan röyhtäilyn lisääntymiseen. Jodia saa onneksi riittävästi kuivamuonasta, ja hammaskiven torjunnassa on vain luotettava vanhaan kunnon hammasharjaan.

Kaiken kaikkiaan 50/50-ruokintamalli tuntuu toimivan oikein mukavasti Barking Heads Fish-n-Delish -nappuloiden ja muutaman tutun peruslihan varassa. Suoliston bakteerikannan tueksi lorautan ruoan sekaan vajaan ruokalusikallisen Molkosan-heratiivistettä. Ruokakupin nostan nykyään kenkälaatikon päälle, sillä ruokatorven sulkijalihas saattaa toimia paremmin korotetussa ruokailuasennossa. Osan nappula-annoksesta syöttelen jo päivän mittaan palkkanameina tai ajanvietteenä, jotta maha ei joutuisi olemaan tyhjillään aivan koko päivää. Esimerkiksi tiistai-iltana, kun olin Hatin kanssa myöhään treeneissä ja varsinainen ruoka-aika venähti lähemmäs yhtätoista, Luna sai viettää peli-iltaa kotona odotellessaan.


Pikkuhiljaa huomaan omankin mieleni hellittävän ainaisesta hälytysvalmiudesta. En enää ylireagoi nukahtavan koiran tyytyväiseen maiskutteluun tai rävähdä huolestuneena hereille muutamasta yöllisestä askeleesta. Tulen vain niin onnelliseksi vaikkapa siitä, että kun pyydän Lunan viereeni sohvalle iltaruoan jälkeen, hypähdys ei enää laukaise närästystä ja pakota koiraa saman tien takaisin lattialle kakomaan. Sen sijaan musta murunen painaa päänsä reidelleni, huoahtaa syvään ja alkaa pian tuoksua uniselta tassuhieltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti