torstai 9. lokakuuta 2014

Jokakoiranoikeudet

Syksyn tullen ihminen ajautuu alkukantaisen hulluuden valtaan. Menee metsään, näkee tatin, näkee toisen, kiilto syttyy silmiin, ei näe enää metsää sieniltä, unohtuu suppilovahveroiden syövereihin. Hus vaiti järjen ääni, joka väristen tiedustelee, mitä näillä kaikilla tehdään, eikö jo riittäisi? Niin kauan kerätään kuin kerättävää riittää. Ilmaista ruokaa ei ohiteta!

Villiintyneen ihmisen kesykoirat istuskelevat pitkästyneinä mättäällä. Tämä on taas tätä. Metsälenkki tyssää heti alkuunsa, kun emäntä pyllistelee varvikossa. Ajan kuluksi voi toki ottaa erän hippaa, mutta pitää katsoa mihin astuu, sillä sienten vaikutuksen alaisena pyllistelijän käytös muuttuu yleensä hieman arvaamattomaksi. Resurssiaggressiivisuus on tyypillinen oire.


Entäpä sitten, kun villi-ihminen alkaa nähdä maastossa punaisia pilkkuja? Ei missään tapauksessa leikin asia. Katse lasittuu ja todellisuudentaju hämärtyy. Liikkeistä tulee monotonisia ja pakonomaisia. Enää se ei edes huomaa, jos nälkiintyvät koiraparat päätyvät hiipimään samoille apajille. Henkensä pitimiksi voi domestikoitunut jauhelihansyöjäeläin uskaltautua pyydystämään luonnosta puolukan, tai peräti pahamaineisen pihlajanmarjan. Punaisiin pilkkuihin lienee parasta tottua, sillä kaikesta päätellen niitä tulee vilisemään silmissä ruoka-aikoina läpi talven.

*Happamia, sanoi Hatti. Mutta sentään syötäviä.*

Juuri kun pimeys laskeutuu ja tilanne alkaa näyttää toivottomalta, rientää uljas sponsorimme Musti ja Mirri hätiin valkealla ratsulla. Parannuskeino puolukkapsykoosiin on löytynyt! Maukas on kehitellyt uudenlaisen, marjaisen kasvissosereseptin, jossa on jo valmiiksi mukana puolukkaa, mustikkaa, karpaloa... villi-ihminen kohottaa katseensa mättäästä ja ojentautuu kahdelle jalalle. Hän seuraa taikapötköä täydellisessä kontaktissa, kunnes pakastimen tuttu valo kajastaa edessä. Hyllyjen täyttyessä saalisvietti tyydyttyy ja elintoiminnot palautuvat hiljalleen normaaleiksi. Kotieläimet huoahtavat helpotuksesta. Maailmankirjat ovat jälleen järjestyksessä! Huolenpitoa, reipasta lenkkeilyä ja ruokatarjoilu ajallaan - metsänmakuisilla kuiduilla ja flavonoideilla höystettynä.


Parempi Maukas mössö kipossa kuin miljoona marjaa oksalla.

2 kommenttia:

  1. Niin tuttua...meillä kyllä koiria ei haittaa vaikka metsässä viivyttäis vähän pidempikin tovi ;) kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllähän nuokin metsässä pitkään viihtyvät, mutta jos ihminen pysähtyy, niin pysähtyvät pöljät paimenetkin ihmettelemään, miksei mitään tapahdu :D

      Poista