keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Perheen Paras Narttu

Meidän laumaa ei ole näyttelykärpänen koskaan puraissut. Jokunen match show ja pari virallistakin näyttelyä on käyty kokeilemassa, ja aina on päädytty pitkästymään, kun ei tapahdu tarpeeksi. Haaveenani siintää kuitenkin valioituminen agilityssa joskus tulevaisuudessa, ja sitä varten koirilla on oltava riittävän hyvä tulos näyttelypuolelta. Niinpä päätimme tukea paikallisen kennelyhdistyksen toimintaa, kun tilaisuus osui kotikulmille. Kerrankin pääsen julkaisemaan kuvia hienostuneista kehäposeerauksista!

Tai ainakin jonkinlaisista.
Kehäketut kieli keskellä suuta.
(Kuvat: Ville L.)

Näyttelyä edeltävänä iltana muistimme, että kehäkäyttäytymistä voisi olla hyvä hieman harjoitella etukäteen. Hölkkäsimme siis kelpieiden kanssa muutaman kierroksen etupihaa ympäri, käskimme niiden seisoa asennossa ja syöttelimme niille broilerinsydämiä. Tämä selvä.

Kauneudenhoitoon panostettiin sen verran, että tavanomaiset mutakylvyt estettiin aamulenkillä ja suurimmat neulaset nypittiin häntäkarvoista. Juuri ennen kehään menoa saimme nautiskella virkistävästä rankkasadekuurosta, joten Miss Märkä Turkki -lookia korjailtiin Rukan mikrokuitupyyhkeillä.


(Kuvat: Ville L.)

Parhaan nartun valinnassa käytiin kova kilpailu oman perheen kesken, sillä sekä Luna että Hatti saivat arvosanaksi "Erinomainen". Hattihan on oikeastaan rotumääritelmän mukaan sentin verran vajaamittainen, mutta ensikertalainen hurmasi tuomarin muulla olemuksellaan ja nappasi voiton isosiskon kirsun edestä. Itse olin handlerin ominaisuudessa hiukan ulkona mukavuusalueeltani enkä ymmärtänyt edes vastata, ennen kuin kehäsihteeri toisti kysymyksensä: "Ottaako sertin?" Ai kuka? Öööö, juu ottaa jos annetaan.

(Kuva: Piia H.)

Yhtäkkiä minulla oli kädet täynnä lappusia ja onnittelevia kädenpuristuksia ja ruusukkeita, joissa luki kirjainlyhenteitä, kuten VSP ja SERT. Ystävät neuvoivat, että vielä pitäisi käydä hakemassa joitain pokaaleitakin. Mitä mä niillä teen? Jatkokehiä ei sentään tarvinnut jäädä odottelemaan, koska kääpiön korvakarvat eivät kuulemma olleet aivan kohdallaan. Pienet erinomaiset yksilöt killittivät toiveikkaina alaviistosta: "pidetäänkö nyt hauskaa?" No mehän pidettiin.

(Kuva: Ville L.)
(Kuva: Piia H.)

Nyt on sitten yksi este raivattu agivalioitumisen tieltä. Sitten tarvitsee vain alkaa tehdä niitä nollaratoja ;)

*Perheen parhaana narttuna toivon tästedes illallistarjoilua kultamaljoista.*

4 kommenttia:

  1. Olipas teillä ihan huippu näyttelyreissu sitten! Onnea perheen molemmille nartuille ja tietenkin emännälle, kyllä nyt kelpaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä Hatti on omasta mielestäänkin ansainnut virallisen tunnustuksen erinomaisuudestaan :D

      Poista
  2. Hei onko tuo se Juvan koiranäyttely? :o Ite asun siellä ja näytti jotenki niin tutulta.. :)

    VastaaPoista