Mökkihöperöt matkoilla, osa 1

Arvatkaa ketkä ovat matkustelleet ulkomailla asti! Teimme parin päivän huvireissun Tallinnaan ystävien luo, jonne koiratkin toivotettiin tervetulleiksi, joten tottakai kirsulaiset pääsivät mukaan nuuhkimaan uusia tuulia.

Matkaeväiksi pakattiin mukaan Mustin ja Mirrin tarjoamia kypsiä Purenatural-aterioita, jotta koirien ruokailu kyläpaikassa kävisi mahdollisimman vaivattomasti ja siististi. Avaamattomat pötköt säilyvät  huoneenlämmössä vaikkapa matkalaukussa, ja kiinteä makkaramainen sisältö on helppo kuoria muovistaan ja paloitella veitsellä kupissa. Lisään annoksiin vettä, jotta koirien tulisi juotua tarpeeksi. Kaikki kolme makuvaihtoehtoa (kana, nauta ja nauta-sika) uppoavat kelpieiden kitoihin yhtä liukkaasti - liha on aina lihaa.

*Onko pian evästauko?*

Kaksituntisen laivamatkan ajan kelmiäiset viettivät autokannella omassa tutussa autossa. Palatessamme autolle vastassa touhotti kaksi vastaherännyttä matkustajaa, jotka eivät tainneet olla moksiskaan laivan tärinästä ja kolahduksista.

Määräysten mukaista ekinokokkilääkityksen antamista varten olimme varanneet etukäteen ajan paikalliselle eläinklinikalle. Lunan ja Hatin mielestä tilanne oli vähintäänkin epäilyttävä, kun vieraalla kielellä jäykästi jutustelevat ihmiset ryhtyvät tunkemaan pahanmakuisia pillereitä väkisin kurkkuun. Toivoin, että olisin tajunnut varata mukaan jotakin superherkkua. Hyvittelimme hyökkäyksen uhreja käsilaukun uumenista löytyneellä pihvitikulla. Eläinlääkäri kuittasi tarvittavat merkinnät passeihin ja veloitti käynnistä lääkkeineen parikymmentä euroa.

*Jos näette kyseisen kyltin, juoskaa karkuun tai vaatikaa makkaraa.*

Kärsimykset unohtuivat pian, kun päästiin tervehtimään tuttuja ja ihmettelemään majapaikkaamme. Suurelta parvekkeelta avautui kimmeltävä merinäkymä loputtomine hiekkarantoineen. Auringonpalvojat, aaltojen kohina ja ulapalla lipuvat purjeveneet loivat aidon etelänlomatunnelman, johon oli helppo tempautua mukaan.

*Kyllähän tämä kelpaa.*

Elämyksellisen päivän kruunasi iltakävely rantareitillä, jota olisi tehnyt mieli vaeltaa vaikka kuinka pitkälle. Hiekkametsän männyt seisoivat viehkeästi vinksallaan, ja uimarannan äänet olivat hiljenneet. Hatti tiesi ensi silmäyksestä, mikä on tästedes ylivertaisesti parasta maailmassa: meri yksin suuri ja meri ihanainen.