Piinaviikon piristäjät

Pääsiäisviikkomme ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Ison työprojektin päätyttyä odotin keväisiä vapaapäiviä, kaivattuja vieraita ja aurinkoista ulkokisakauden avausta, mutta iloinen jälleennäkeminen perheenjäsenten kanssa johtikin rajuun vatsatautirulettiin, joka kaatoi kunkin vuorollaan sängyn pohjalle. Minun kohdalleni onni osui juuri kisoja edeltävänä iltana, joten vietin kisapäivän pahoinvoivana ja pahantuulisena kotona peiton alla ja seurasin tilannepäivityksiä sosiaalisen median välityksellä.

Kun olo on kurja, terapiskit ovat aina lähellä.

Tauti ei kuitenkaan ollut kuolemaksi, ja uusia kisojakin tulee. Malttamatonta mieltä ja levottomia jalkoja tyynnyttää se ajatus, että ulkokausi on vasta aluillaan ja pitkä lämmin kesä siintää edessäpäin. Läheisten tapaaminen oli tietenkin kärsimyksen arvoista. Hattiainen oli onnensa kukkuloilla, kun suukoteltavan ihana pieni ystävä tuli käymään ja jakoi auliisti murusia eväistään.

Pikkuihminen ihastui koirien uusiin virnistyspalloihin niin kovasti, että halusi sulloa omat välipalansa niihin ja ottaa ne jopa sänkyyn mukaan. Vanhemmat joutuivat siis vierailun jälkeen suuntaamaan Mustiin ja Mirriin leluostoksille. Hyvä tietää, mihin kummilapsen lahjahankinnat kannattaa jatkossa keskittää!

Taustalla touhua ihmettelee 10-vuotias colliemuori Sylvi, joka maaseutulomallaan nuortui jälleen koikkelehtimaan metsärallia kevein jaloin ja piehtaroimaan varvikossa sydämensä kyllyydestä. Sylvi ja sen emäntä olivatkin korvaamaton apu kelpieiden ulkoilutuksessa ja viihdytyksessä, kun itse sairastimme.

Lenkkimme ovat viime päivinä jääneet lyhyiksi, mutta lapsenvahdinta, sairaanhoito ja samojen vieraiden yltiöpäinen tervehtiminen yhä uudelleen kävivät sähköpaimenille työstä. Tarvitsisimme kai vähän lomaa toipuaksemme tästä lomasta :)