sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sähköjänis

Vaikka blogimme keskittyy koiruuksiin, pohjoissiivessä majaileva seniorijaosto ansaitsee ikioman postauksen. Kelpieitä pitävät käpälän alla kääpiökanit Tumppu ja Hilla, joiden söpön ulkoasun taakse kätkeytyy melkoinen luonnelataus. Tumppu-ukon akussa on riittänyt virtaa jo 10 vuoden ajan, mikä on kanille kunnioitettava ikä. Paljon on muuttunut vuosikymmenessä, talokin on remontoitu runkoa myöten, mutta sisukas sähköjänis porskuttaa vain eteenpäin silmät kirkkaina, vaikka jalat jo klenkkaavat alta.

Alamaiset jonottavat onnitteluvastaanotolle tammikuussa 2014.

Alusta asti meille oli selvää, etteivät kanit ole mitään häkkieläimiä, vaan koti järjestetään sellaiseksi, että pitkäkorvat voivat toteuttaa itseään mahdollisimman vapaasti ja turvallisesti. Häkkiä käytetään lähinnä ruokailu- ja yöpymispaikkana.

Pitkän iän tärkeimmät salaisuudet ovatkin epäilemättä olleet Tumpun liikunnallisuus ja itsepäisen utelias asenne. Pikkuruinen vanupallero oli sisaruskatraasta ensimmäinen, joka ponkaisi pentulaatikon reunan yli pelottomasti tutustumaan suureen maailmaan. Meille saavuttuaan se hämmästytti (ja säikytteli) ensimmäisestä päivästä alkaen pyrähtelemällä ja pomppimalla tauotta, ryömimällä patterin taakse ja TV-tason alle, kiipeilemällä sohvan selkänojalle ja peräti pianon päälle. Kun silmä vältti, se kävi työpöydällä muotoilemassa orkidean uuteen uskoon ja pätkimässä milloin tulostimen johdon, milloin hiiren tai kaiuttimen piuhan.

Leipävarkaissa.
Heinävarkaissa.

Muuten vain varkaissa?

Johtajan tuolilla.
Puuvarkaissa.

Saunan kiukaan takaa yllätettynä.

Poikasena Tumppu oli lähes kokonaan valkoinen, mutta sen korvat, tassut ja kuono tummuivat aikuistumisen myötä ja ovat taas vanhemmiten haalistuneet. Nenän väritys on elänyt omaa elämäänsä vuodenaikojen mukaan. Iso nenä on varma kevään merkki!

Miehekkyyden mittari vuosimallia 2007.

Urheilija tarvitsee paljon unta. Tumpun nukkumatavat ovat herättäneet vuosien varrella suurta hilpeyttä. Erikoisten makuuasentojen ja -paikkojen lisäksi asiaan kuuluu ajoittain äänekäskin KUORSAUS. Sohvapeiton alla olevaa lämmintä möykkyä oli myös yhteen aikaan syytä väistellä, sillä nyreä möykky saattoi vastata ei-toivottuihin lähestymisyrityksiin nyrkkeillen ja muristen ärhäkästi.




 




Juhlavuoden kunniaksi kokosin Tumpun tarinasta pienen elokuvan.


6 kommenttia:

  1. Ihana sähköjänis! Osaako nuo käydä "vessassa" vai joudutteko keräämään papanoita? Meidän hurtat varmaan ahmis papanat suihinsa (ja ehkä kanitkin), ainakin jäniksenpapanat kevätjäällä ovat niiden suurinta herkkua. Mukavaa viikkoa sähköpaimenille ja -jäniksille huoltojoukkoineen meidän laumalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Nuorempina nuo kävivät aina nätisti vessalaatikossa, mutta vanhuus on tuonut mukanaan sisäsiisteysongelmia. Papanoita saa siis lakaista päivittäin, ja matto käy usein pesukoneessa. Koirat kyllä auttavat mielellään siivouksessa, eikä muutama tuore kuitupilleri liene niille haitaksi :D

      Poista
  2. Ihana postaus ja ihana kani! :D Sillä on näköjään samanlaisia nukkuma-asentoja kuin meidän koiralla. Erityisesti sammakkoasento on tutun näköinen.

    Kiva, että teillä kanit saavat olla paljon vapaana. Säälittää, kun niin monilla kanit saavat juoksennella vain hetken päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, varsinkin nuorilla pupuilla on suuri liikunnan tarve, ja henkisiäkin virikkeitä nuo tarvitsevat siinä missä koiratkin. Nykyään meidän vanhukset tosin tyytyvät enimmäkseen löhöilemään oman huoneensa matolla eivätkä enää jaksa kiipeillä luvattomiin paikkoihin tekemään pahojaan ;)

      Poista
  3. Aivan ihana video <3 Lämmin Osanotto Tumpun poismenosta. Ehdottomasti Hilla tarvitsee uuden kaverin. Laitathan tänne tietoa jos/kun sellainen tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset osanotosta. Kerron kyllä sitten, miten Hillan seuralaisen etsintä etenee :)

      Poista