.jpg)
H i t
a a s t i, hitaasti alamme hivuttautua kohti aurinkoa. Aluksi valoisia
minuutteja ei edes huomaa, ne vain tietää, mutta se tieto on täynnä
toivoa. Käpyrauhanen ei vielä reagoi, pimeys painaa silmiä, mutta mieli kurottelee jo varovasti kevään suuntaan.
Hatti ei ole jalat maassa -tyyppiä. Vaikka ikää on pian kaksi vuotta, sen elämänasenne on edelleen liikuttavan pentumainen. Seuraavan kuvatervehdyksen myötä haluaisin välittää tuota aseistariisuvaa iloa ja valoa teidän jokaisen sydäntalveen. Kiitos siitä, että luet tarinoitamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti