Pimeää touhua

Eino on nyt nimi kaikkien huulilla. Olkoonkin, että Filippiinejä runnelleen supertaifuuni Hayanin rinnalla suomalaisen Einon riehunta jäi suhteellisen vähäpätöiseksi, mutta täkäläisessä mittakaavassa lentävät trampoliinit, silpoutuvat räystäät ja vuorokausien sähkökatkot ovat eksoottista kamaa.

Olimme mekin kuunnelleet tarkoin varoituksia lähestyvästä vuosikymmenen hurjimmasta myrskystä. Akkukäyttöinen lamppu ja puhelimet ladattiin sunnuntaiksi, kynttilät otettiin valmiiksi esille ja vesipullot täytettiin kaiken varalta. Koirien kanssa ei uskallettu mennä metsään lenkille, sillä puut huojuivat jo aamusta harvinaisen reippaasti.

Päätimme kuitenkin pitäytyä suunnitelmassamme ja lähteä koulutuskentälle ottamaan valokuvia ja samalla vähän treenaamaan. On sitä ennenkin tuulisessa säässä ulkoiltu, eikä avaralla kentällä edes olisi pelkoa puiden kaatumisesta. Rajuimpien puuskien oli ennustettu osuvan näille kulmille puolenpäivän aikoihin. Kello oli melkein kaksitoista, mutta mehän olimme päättäneet, eikä siinä silloin järkiperusteita tarvita.

Tuuli tuivertaa korvaa.

Auton ovi oli tempautua kädestä, kun avasin sen. Lämmittelylenkillä kelpieiden korvat menivät tuulesta suppuun, mutta puskimme urheasti eteenpäin. Tielle lenteli puista oksia ja naamalle alkoi ropista virkistäviä rakeita vaakasuoraan. "Tästähän saadaan oivallinen häiriötreeni!" totesimme me jääräpäät, kun lepattavat lahkeet ja liehuva hihna hiukan hämäsivät Hattia rally-tokoliikkeissä. Naapuritontilta kuului kattopellin pauketta, ja lähimetsässä rytisi jokunen puu nurin. Oikeammin siis mielenhäiriötreeni. Saimme silti ihan kelpo kuvia.

Alokasluokan kyltit on opiskeltu alkeiskurssilla.

Siitä on myönnetty vallan diBlomikin!

Hatin rallyvarusteina Mustin ja Mirrin limenvihreä Feel Color -panta ja -talutin.

Koska olimme varta vasten paikalle tulleet, aloimme seuraavaksi sinnikkäästi kantaa agilityesteitä kentälle koettaen itse pysytellä horjumatta jaloillamme. Yltyvältä pauhulta oli vaikea kuulla, mitä toinen sanoi, mutta M näytti tässä vaiheessa hieman huolestuneelta. Viittoilin määrätietoisesti, miten esteet asetellaan, sillä minulla oli kerrankin selkeä treenisuunnitelma. Samalla hetkellä, kun irrotimme otteen hyppyesteistä, siivekkeet sinkoutuivat nurin ja kulkeutuivat sikin sokin pitkin kenttää. Yritin painaa niitä tukevammin hiekkaan, mutta ilma oli muuttunut kuin painottomaksi. Puhuri salpasi henkeä ja työnsi meitä kohti autoa ikään kuin sanoakseen: menkää nyt jo hyvät ihmiset kotiinne.

Sadatellen jouduin lopulta luovuttamaan ja myöntämään, ettei touhussamme ollut suuresti älyä. Kotipihassa havaitsimme, että sähköt olivat katkenneet ja sähkölinjojen varassa killui iso mänty puoliksi maantien yllä. Koska kamera oli parahiksi matkassa, ryntäsin tohkeissani ottamaan dramaattisia tilannekuvia ja tunsin oloni aivan oikeaksi toimittajaksi. Samassa autotallin takaa alkoi kuulua ryskettä, ja ennätin juuri näkemään, miten pihapetäjä poikineen rojahti nippuna maahan pitkin pituuttaan. Silmät loistaen hihkuin vaikuttavasta tapahtumasta M:lle, joka muistutti, että nyt olisi ihan oikeasti viisainta sulkeutua kiireesti neljän seinän sisälle.

Vietimme vuorokauden ilman sähköä. Ei mikään ennenkokematon katastrofi, mutta erilaista. Verkkainen vuorokausi. Puuhellalla saimme keiteltyä teevettä ja puuroa, kynttilät loivat tunnelmallisen valaistuksen iltapuhteelle, ja ystävien luona saimme käydä iltapesulla ja hakemassa lisää juomavettä. (Meillä kun ei vesi nouse kaivosta sähköttä.) Jääkaapin sisältö säilyi viileässä tuulikaapissa. Täysikuu korvasi pihavalot, ja Rukka Visible -pantojen ansiosta tallomisonnettomuudet vältettiin myös pimeässä eteisessä.

Sähköpaimenetkin vaipuivat pitkäksi toviksi virransäästötilaan, koska valottomuus merkitsee niiden mielestä yötä ja yö merkitsee sikiunta sohvalla. Kumpaankin kainaloon käpertynyt lämpöinen kelpie tuntuikin varsin suloiselta, etenkin maanantaiaamuna, kun puulämmityksestä huolimatta sisälämpötila oli pudonnut kuuteentoista ja lattiat kylmäsivät varpaita kolmenkin sukan läpi. Kodinkoneiden rauhoittava hurina oli tämän kaiken jälkeen mitä kauneinta musiikkia korville. Harvoin olen tuntenut yhtä helliä tunteita kahvinkeitintä ja pesukonetta kohtaan!

Pakastin ehti sulaa osittain, joten tämän viikon ruokalistamme on pakastepainotteinen, ja koiratkin pääsivät herkuttelemaan seitipaloilla ja porkkanasoseella. Uusia elämyksiä tarjoaa nyt myös tuttu lenkkipolku, jonka varrella puut ovat järjestäytyneet temppuradaksi.

Tutkintaryhmä tuhoalueella.

Nyt on suunnat sekaisin. Kun me ollaan puussa ja maa on pystyssä.