maanantai 7. lokakuuta 2013

Tuplanolla ja luokkanousu

Vielä heinäkuussa, kun tahkosin Lunan kanssa ykkösluokan agilitykisoja ilman ainuttakaan nollatulosta, en takuulla olisi uskonut tarinaan, jonka mukaan nousisimme kisakauden päätteeksi peräti kolmosiin! Mutta kun homma lähtee sujumaan, niin kaikki on näköjään mahdollista.

Ilmoittauduin kauden viimeisiin kotikisoihin kaikille kolmelle kakkosluokan radalle, joista ensimmäinen oli hyppyrata (C). Ohjaamiseni ei ollut parasta mahdollista, ja radan loppupuolella unohdin aivan hetkeksi, minne olimme menossa. Ennätin huudahtaa "apua!" ja nähdä mielessäni, miten musta sukkula suhahtaisi omin päin väärälle esteelle, kuten niin monesti aiemminkin. Hieno Luna kuitenkin kääntyi heti takaisin viereeni tarkistamaan, ollaanko kartalla, eikä ehtinyt ohittaa estelinjaa. Kuin ihmeen kaupalla vältimme virheen ja jatkoimme puhtaasti maaliin.

Luokassamme tehtiin hyppyradalla kolme nollatulosta, mutta pienehkön osallistujamäärän takia vain kahdelle parhaalle voitiin myöntää LUVA. Ennen tulosten kuulemista olin jo varautunut siihen, ettei aikamme riittäisi kahden nopeimman joukkoon, koska muistikatkokseeni oli tuhrautunut ylimääräisiä sekunteja. Hypähdin spontaanisti ilmaan, kun ero olikin lopulta 0,33 sekuntia meidän hyväksemme.

B-agirata oli ohjauksellisesti hiukan haasteellisempi, mistä olin oikein innoissani, sillä paloin halusta päästä testaamaan oppimiani tekniikoita ja soveltamaan oivalluksiani käytännössä. Nooh, suunniteltu vastakäännös taisi jäädä tekemättä, eivätkä kaikki linjaukset osuneet kohdilleen, mutta ainakin muurilla onnistuin jarruttamaan juuri oikealla hetkellä, jolloin Luna ehti koota hypyn ja kääntyä tiukasti putkeen. Muutenkin se teki jälleen siistiä ja tarkkaa työtä, tuo pätevä pikku eläin.

Maalissa tajusin, että taisi tupsahtaa toinenkin nolla. Kuinkas tässä näin kävi! Hölmistyneenä kävin varmistelemassa toimitsijoilta, että oliko se ihan oikeasti LUVA ja mitäs nyt tapahtuu?


Kakkosluokan A-radalle meillä ei sitten enää ollutkaan asiaa. Sen sijaan tuijottelin nimiämme tulosluettelon ensimmäisellä rivillä ja koetin sulatella SERT-merkintää tuloksen perässä. Se merkitsi, että seuraavan kerran starttaamme kolmosluokan kisoissa, tosiurheilijoiden joukossa. Vähänkö mahtavaa! Sitä ennen rakas supersuikero saa kuitenkin pitää lepotaukoa kilparadoilta, käydä osteopaatilla huollettavana, nauttia pitkistä metsälenkeistä, treenailla rally-tokoa ja halliagia. Tähän loistavan aurinkoiseen sunnuntaihin on hyvä päättää antoisa ja vaiheikas kisakesä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti