maanantai 21. lokakuuta 2013

Koira- ja vauvaterapiaa

Viime viikko oli intensiivinen ja tunteikas. Olen kulkenut koirien kanssa syvällä hämärtyvässä metsässä, antanut räntäsateen ja pohjoistuulen piiskata ytimiin asti ja ikävöinyt tuttua ihmistä, joka nukkui juuri pois aivan liian varhain sairauden murtamana. Samalla olen tuntenut entistäkin väkevämpää iloa siitä, että olen täysillä elossa, pystyn tekemään asioita joita rakastan ja muut läheiseni ovat terveitä.

Koiraterapiahan on parasta kriisiapua. Ensilumi satoi maahan, ja siksi jokainen ulosmeno on yhtä suurta hepulia. Kuinka voisikaan olla innostumatta yhä uudelleen tuosta ennenkokemattoman mahtavasta aineesta, jossa voi kaahailla, möyriä ja piehtaroida!? Kohtauksen päätteksi siihen on ihanaa heittäytyä vilvoittelemaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Moista sekoilua katsellessa suu kääntyy väkisinkin hymyyn ja maalliset murheet unohtuvat.


Myös vauvaterapia toimii. Saimme muutamaksi päiväksi kylään siskoni ja pikkuisen kummilapseni. Harmaisiin aamuihin heräämistä helpotti huomattavasti, kun olohuoneesta kantautui vauvelin kikatusta ja riemastuneita hihkaisuja. Lapsonen on elänyt pienen ikänsä terriereiden keskellä, joten kelpieiden luvattomat märät hellyydenosoitukset kirvoittivat vain virnistyksiä ja silmien räpyttelyä. Luna ymmärsi enimmäkseen pitää kohteliasta etäisyyttä lattialla mönkivään kiljahtelevaan olentoon, mutta Hatin oli kovin vaikea hillitä kieltään.

(Kuva: M. L.)
Molemmat kelpiinit ovat onneksi aina suhtautuneet kaikenkokoisiin pikkuihmisiin suurenmoisen ystävällisesti ja kärsivällisesti. (Ainoastaan nuo ylenpalttiset pusuyritykset ja vispaavat takapäät ovat aiheuttaneet satunnaisia muksahdustapaturmia.) Tyypit ottavat auliisti vastaan lapsikavereiden halauksia, ovat aina valmiina retuuttamaan lelua ja antavat viedä vaikka puruluun suustaan.

Pikku kenneltyttö pääsi viikon varrella mukaan seuraamaan Hatin rally-tokokurssia sekä Lunan hallitreenejä. Radan sivussa viihdykkeeksi kelpasivat muun muassa koiran valjaat ja fleecehihna.



(Kuva: M. L.)
Viikon piristäviin hetkiin kuului myös Mustin ja Mirrin paketin saapuminen. Yhteistyökumppani lahjoitti meille tällä kertaa ihanan Wouapy-pedin, jossa kummitusvaavi sai kunnian koeköllötellä ensimmäisenä. Näytti niin mukavalta, että kateeksi kävi! Wouapy sulautuu kauniisti sisustukseen, ja sen pehmeä tyyny päällisineen voidaan pestä koneessa. Oikeastaan tämä peti oli ajateltu Hatille, mutta isosiskon oikeudella Luna valtasi sen muitta mutkitta. Koon puolesta löhötilaa riittäisi kahdellekin, mutta Mustin mielestä asia on loppuun käsitelty.



2 kommenttia:

  1. Koiraterapia on kyllä hyvästä! Ne jaksaa aina olla paljon positiivisempia kuin me ihmiset. Toivottavasti aika parantaa myös, tsemppiä!

    VastaaPoista