tiistai 3. syyskuuta 2013

Vain koira

Koiria kuulemma inhimillistetään liikaa. Sitä on ihan tutkittukin.

Niille puetaan vaatteita.

Niille ostellaan leluja.

Ne saavat nukkua pää tyynyllä

ja rellestää mielin määrin.

Joillakin koirilla on jopa oma blogi!



Häiriköitähän niistä sitten tulee.

No joo. Alkuun linkittämäni artikkeli vetää mutkat surutta suoriksi ja kiteyttää, että nykyään on paljon vihaisia koiria, koska "koiria kohdellaan...vauraissa teollisuusmaissa nykyään yhä useammin inhimillisinä olentoina, aivan kuin koirat olisivat pikkulapsia". Harmillista, koska haluaisin uskoa, että mainitulla tutkijalla olisi kiinnostavampikin ydinajatus kuin japanilaisen koiranvaateputiikin kauhistelu.

Se, puetaanko koiralle kylmällä säällä takki tai viedäänkö hänet lomahoitoon koirahotelliin, ei liity mitenkään käytöshäiriöihin. Eikä kyllä vauvoihinkaan. (Sivumennen sanoen: mihin ihminenkään tarvitsee kauneushoitoloita, nimipäiviä, smokkeja ja röyhelömekkoja? Eivät ne ainakaan inhimillisyyttä mittaa.)

Muotiterminä viljeltävän inhimillistämisen juuret ovat paljon syvemmällä, ihmisen sisäsyntyisessä taipumuksessa nähdä asiat vain omasta näkökulmastaan. Tämä ei ole mikään nykyajan trendi, vaan näkyy uskonnoissa ja tarinoissa kautta historian. Kognitiotieteen mukaan ihminen pyrkii tiedostamattaan ihmisenkaltaistamaan ilmiöitä, joita muutoin olisi vaikea ymmärtää. Olemme aikojen alusta asti olleet niin riippuvaisia toisista ihmisistä, että ajattelumme on hyvin ihmiskeskeistä. Koira vetoaa ihmiseen juuri inhimillisten piirteidensä takia.

Oikeastaan aika hämmästyttävää, että itseään älyllisesti ylivertaisena pitävä laji jämähtää tällaiseen muinaisen mustavalkoiseen käsitysmuottiin. Suuressa empatiakyvyssämmekään me emme vain pysty kuvittelemaan sellaista tunne- ja aistimaailmaa, jota emme itse ole kokeneet, dokumentoineet ja nimenneet. Esimerkiksi koiran joko tulkitaan tuntevan syyllisyyttä tai katkeruutta kuten ihminen, tai sitten se vähätellään "vain koiraksi", koska inhimillistäminen on hyihyi. Silti tuolle vain-eläimelle on puolestaan kehittynyt ainutlaatuinen taito tarkkailla ihmisen käytöstä ja mukautua siihen. Niin että kumpikos tässä olikaan viisaampi? Meillä olisi niin paljon opittavaa muilta luontokappaleilta, jos vain näkisimme nenäämme pidemmälle.


Kyllähän moni puhuu koirasta lapsenaan - mikäpä siinä, jos kokee halua vanhemmuuteen. Itse en ole jälkeläisiä kaivannut, eikä minulla ole tarvetta toimia äitihahmona koirillenikaan. Koiran omistajuudessa on kuitenkin kiistämättä hyvin paljon samaa kuin vanhemmuudessa. Pieni vauva, oli sitten ihmisen tai muun eläimen pentu, tarvitsee vain perustarpeiden tyydytystä: sopivasti täysipainoista ravintoa, puhdasta ja turvallista elinympäristöä, sopivaa lämpötilaa, kehityskauden mukaisia fyysisiä ja henkisiä virikkeitä, sosiaalista kanssakäymistä, rutiineja, rajoja ja läheisyyttä, ja yksilöllisten kykyjen mukaan myös yhä enemmän vastuuta. Aivan kuten koirasta, myös ihmislapsesta voi tulla aggressiivinen, manipuloiva ongelmatapaus, jos sille ei aseteta johdonmukaisia rajoja ja kerrota, minkälainen käytös on sopivaa.

Sitten jos koiran vauvittelu johtaa siihen, että "lapsi" syö vain epäterveellisiä herkkuja, saa liian vähän mielekästä tekemistä ja oppii hakemaan huomiota huonolla käytöksellä, ollaan jo kaukana inhimillisestä kohtelusta. Ei ihmislapsestakaan tule tasapainoista tällä reseptillä. Inhimillistämisen sijaan kyse on esineellistämisestä: elävistä olennoista tehdään koriste-esineitä, harrastuskoneita tai statussymboleita oman minän jatkeeksi.

Eläimen pitäminen ihmisen korvikkeena on toki surullista, niin kuin korvikeajattelu yleensäkin. Sitävastoin minusta on valtavan hienoa ja kiehtovaa, että ihmisen ja koiran välinen kiintymys ja luottamus voi muodostua yhtä lujaksi kuin läheinen ihmissuhde. On ihmisiä, jotka viihtyvät paremmin eläinten kuin lajitoveriensa seurassa. Ehkä heissä on erityislaatuista herkkyyttä.

Vain koira ymmärtää sanoitta.

10 kommenttia:

  1. Haastan sinut: http://koirakkaat.blogspot.fi/2013/09/haasteita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Valitettavasti en tässä blogissa välitä haasteita eteenpäin, mutta koetan kyllä vastata kysymyksiisi piakkoin :)

      Poista
    2. 1. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

      Olen likinäköinen, joten noin kauas en pysty näkemään. Enkä kyllä haluaisikaan, koska juuri nyt on kaikki niin sopivasti.

      2. Mitä eläimiä omistat/haluaisit omistaa?

      Omistan kaksi koiraa ja kaksi kania. Haluaisin omakseni milloin mitäkin, kääpiöhamsterista jättiläispandaan, mutta useimmiten hillitsen itseni.

      3. Harrastuksesi?

      Agility. Lenkkeily.

      4. Oletko koskaan pelännyt lemmikkisi puolesta? Miksi?

      Voih, niin lukemattomat kerrat! Olen tosi etevä pelkäämään pienimmästäkin aiheesta ja varsinkin aiheetta.

      5. Paras blogi?

      Tietysti Sähköpaimenet ;D En osaa valita parasta, luen muutamia valikoituja, joista tykkään kustakin eri syistä.

      6. Mitä mieltä olet koiran turhasta vaatettamisesta?
      7. Entä muusta ihmimillistämisestä?

      Niputan nämä yhteen, sillä vastauksethan löytyvät tästä Vain koira -postauksestani :)

      8. Milloin koiran peruskoulutus on kunnossa?

      Varmaan silloin, kun yhteiselo sujuu kaikkien kannalta tyydyttävästi eikä ihmisen tai koiran tarvitse turvautua aggressiivisiin otteisiin.

      9. Lempi elokuva?

      Olen nähnyt tosi monta hyvää elokuvaa, mutta miksi yhtäkään nimeä ei tule mieleen silloin, kun sitä kysytään?

      10. Katsotko Big Brotheria? Miksi?

      En katso, kun ei vain tippaakaan kiinnosta.

      11. Rotukoira vai sekarotuinen?

      Sama se, kunhan on kelpie ;)

      Poista
  2. Hieno kirjoitus. Allekirjoitan.

    VastaaPoista
  3. Erinomainen teksti! Tämmöiset ajatukset ja tekstit pitäisi saada kovemmin ja laajemmin kuulumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lämmittävästä palautteesta! Kiva kun kävit lukemassa.

      Poista
  4. Tosi hyvä kirjoitus! Ja kiva blogi muutenkin, löytyi ylläri ylläri M&M:n sivujen kautta. Lisäsin heti lukulistalle :)

    VastaaPoista