Nappulaliiga olennaisen äärellä

Luna on palautunut viime kisoista ja valmistautunut tulevan viikonlopun startteihin viettämällä mahdollisimman rentoa kotielämää ja treenaamalla harvakseltaan. Alkuviikosta hieroin sen selän ja raajat, ja ruoan sekaan olen lisännyt nyt kisakaudella vahvaa B-vitamiinivalmistetta (samaa, jota syön itsekin) stressin ja lihasjumien ehkäisemiseksi.

Kisoista voitetut palkintoruoat päätimme lahjoittaa tutuille/löytöeläintaloon, koska meillä kuivamuonan tarpeen täyttää nykyään Mustin ja Mirrin tarjoama Carni Loven kalanappula. Vertailun vuoksi testasimme myös Carni Love High in Chicken- ja Canagan Scottish Salmon -ruokia, eikä niissäkään ollut mitään valittamista, ei muonittajalla eikä kirsuraadilla.

 
Mieluummin kuitenkin suosin kalaa kuin kanaa, ja Canaganin kalanappuloista puolestaan tarttui melko tiukka sillin haju käsiin ja taskuihin (kun syötän osan kuivamuonasta palkkioina lenkillä tai milloin missäkin).

*Me emme kylläkään pane sillinhajua pahaksemme.*

Carni Loven Salmonin puolesta puhuivat siis miellyttävähkön tuoksun ja rakenteen lisäksi tietenkin viljattomuus sekä proteiinin ja rasvan suurehkot osuudet (31/17).

*Arvioisin, että makukin on kohdallaan.*

En pidä kuivamuonaa mitenkään välttämättömänä elementtinä koirien ruokinnassa. Jotkut koirat voivat jopa paremmin ilman sitä, mutta kyllähän laadukas täysravinto helpottaa täysipainoisen ruokavalion koostamista. Tarjonta vaihtelee markkinoilla laidasta laitaan, epämääräisistä monivärisistä vehnäpuristeista huipputeknisiin super-sensitive-mega-holistic-ratkaisuihin. "Hyvää" kuivamuonaa - mitä se sitten kullekin koiralle on - ei löydä hintalapun, ostopaikan eikä edes kaverin suosituksen perusteella, vaan on tarkasteltava tuoteselosteita oman tilanteen kannalta: minkä kokoinen ja ikäinen koira on, kuinka aktiivinen se on, mitä muuta se syö, onko se leikattu, stressiherkkä, hiivaan taipuvainen, ahne tai nirso. On punnittava, kuinka paljon aikaa/päänvaivaa/rahaa olen itse valmis ja halukas panostamaan ruokavalion koostamiseen, ja miten ideologiset tekijät ohjailevat omia päätöksiäni. (Kuivamuonan valinnasta kerrotaan muuten myös Mustin ja Mirrin uusimmassa vinkkivideossa.)

Luna ja Hatti ovat pennusta asti syöneet erilaisia lihoja kuivaruoan kanssa, ja nappulamerkkiäkin on vaihdettu useaan otteeseen. Minusta on hyvä, että koirien mahat kestävät mahdollisimman monipuolista ruokintaa. Pikkupentuna Lunan korvaan tuli hiivaa, joka hoitui eläinlääkärin määräämillä tipoilla, mutta vehnän huomasimme myöhemminkin aiheuttavan korvien töhnääntymistä.

Alkuvuodesta Lunalla kokeiltiin muutaman kuukauden ajan pelkkää vähähiilihydraattista raakaruokaa, koska emme saaneet tolkkua siitä, miksi sitä närästi välillä viikoittainkin ja joskus niin pahasti, että valvoimme sen takia öitä. Kuivanappuloiden poisjättämisen jälkeen oireilu väheni lähes olemattomiin, eikä se ole yltynyt, kun lisäsin vähitellen Carni Loven osaksi ruokavaliota. On toki mahdollista, että avun närästykseen onkin tuonut piimä, joka otettiin säännölliseen käyttöön tuolloin samaan aikaan nappulattomuuskokeilun kanssa, joten tutkimus ei ole aukoton. Tietoisella stressitekijöiden rajoittamisella ja palautumiseen panostamisella lienee myös osuutensa asiassa.

Meillä kuivamuonaa popsitaan siis päivittäin raa'an lihan ohessa. Se toimii kuidun ja joidenkin vitamiinien/mineraalien lähteenä liha-aterian seassa, kätevänä reissueväänä, terveellisenä palkkana kynsien leikkuun yhteydessä, siisteinä taskunameina lenkillä sekä ajanvietteenä maastosta jäljestettävänä tai milloin mistäkin kätköistä saalistettavana.

Helppo lohikiusaus: nappulat piiloon sanomalehtimyttyihin, mytyt munakennoon ja kansi kiinni.

*Kuka lie roskannut.*