lauantai 1. kesäkuuta 2013

Metsäläiset ihmisten ilmoilla

Olen hirveän onnekas sikäli, että takapihaltamme pääsee suoraan metsäpoluille, joilla meillä on maanomistajan lupa kulkea koirien kanssa. Sekä Luna että Hatti ovat saaneet aivan pikkupennusta saakka liikkua joka ikinen päivä vapaana vaihtelevassa maastossa, ja se on parasta mahdollista treeniä koiran (kuten omistajankin) lihaskunnon ja lihashuollon kannalta - puhumattakaan mieltä rentouttavasta virikeympäristöstä.

"Tuolta me saatiin paljon LIHAA!"
Satunnaiset hihnalenkit toimivat mainiosti virkistävänä oheisohjelmistona tavanomaisen maastorymyilyn vastapainoksi. Kävimme tässä eräänä iltana kauppareissulla testaamassa uusia Rukka-vermeitä kaupungin kaduilla.


Kylläpä kelpietkin osaavat hetkittäin kulkea kauniisti hihnassa, kun on hyvin istuvat valjaat yllä. Sekä kaulan- että rinnanympärystä pystyy säätämään mielin määrin, joten valjaat saa todellakin sovitetuksi just eikä melkein. Myös taluttimien pituus on säädettävissä, mikä on kätevää kaupunkiympäristössä. Pehmustettu käsilenkki tuntuu erittäin tukevalta eikä hierrä kättä, niin kuin pelkkä nailonremmi joskus tekee. Ja värithän ovat suorastaan syötävän herkulliset!

"Sanoiko joku syötävän?"

Hihnalenkkeily kahden vilpertin kanssa ei ole aina ollut näin nautinnollista. Totta puhuen en uskonut sen koskaan onnistuvan missään määrin hallitusti siinä elämänvaiheessa, kun remmien päissä pongahteli yksi murrosikäinen yli-innokas hullulaukkaaja ja yksi hajamielisesti törmäilevä aivoton pentu. Taluttimet olivat tämän tästä punoutuneet sykkyröiksi keskenään, kieputtuneet kaikkien kymmenen jalkamme lomitse ja kuroneet sormeni kuolioituviksi nipuiksi.

"Mitäs läksit!?"

Nykyään kulkumme on siis jo kohtuullisen citykelpoista, ja fiiliksistä vallitsee useammin ylpeys kuin häpeä. Mikäs on astellessa leppeänä varhaiskesän iltana kävelysiltojen yli, torikahviloiden ohitse ja kukkivien puistojen poikki. Mielikuvitus intoutuu maalailemaan, millaista olisi asua tuossa uutuuttaan kiiltävässä kerrostalossa, siemailla aamukahvia kimmeltävän meri- (tai no järvi)näköalan ääressä ja lenkittää koiria rantabulevardilla! Paitsi että: täytyy katsoa, etteivät koirat astu lasinsiruihin tai syö kadulta mitään epämääräistä. Eikä niitä voi päästää kirmaamaan vapaina. Kerrostalossa kotioven takana ei olisikaan omaa pihaa. Lenkkireitillä tulisi vastaan muita ihmisiä.

Muistan taas, miksi halusin oman mökin metsän reunasta.

4 kommenttia:

  1. Tuo tilanne on niin tuttu, siis tuo hihnalenkkeily ei niinkään nautinnollista vaan suurta häpeää ja kiristyneitä hermoja! Asutaan maalla jossa koirat ulkoilevat pääsääntöisesti vapaana omassa pihassa. Silloin kun mennään lenkille niin ei ole kovinkaan tarkkaa miten kävelee siellä metsäautoteillä.. Maalaisjunttien pitäisi käydä enemmän ihmisten ilmoilla.

    Hienot ja herkulliset hihnat ja valjaat!! Sopisivat meidänkin Tahvolle ja Taikalle (Welsh Corgi Cardigian)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahvo ja Taika, ihanat nimet :) Kiitos vertaistuesta maalaisjunttiudessa! Kelpiet vilkuilevat aina taluttajaansa sen näköisinä, että ihan kivoja hajuja täällä, mutta eikö voitais mennä vähän kovempaa?!

      Poista
  2. Pääsevätkö nuo valjaat kiertymään päällä kuinka helposti? Entä hiertävätkö kainaloita? Minulla on myös kelpie ja meillä ongelmana on ollut aiemmin, että valjaat pääsevät liukumaan/kiertymään sivulle(jommalle kummalle kyljelle), jos naru tulee sivulta. Valjaat olisivat tosiaan turvallisemmat kaupungilla liikuttaessa.

    Terkuin Katja, Bluuki(aku) ja Peikko(lpku)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvissa Hatin valjaat ovat aavistuksen liian löysällä ja kiertyvät siksi vähän. Oikein säädettyinä nuo eivät kierry mitenkään häiritsevässä määrin. Nämä istuvat ainakin meidän rimpulatytöille parhaiten tähän asti kokeilluista valjaista. Ehkä se vaikuttaa, että nämä on suunniteltu isoille koirille. Eivät vaikuta hiertävän kainaloita ainakaan ensimmäisten kokemusten perusteella. Materiaalikin on sellaista kivan pehmeää nailonia. Pieni miinus tulee hihnan pistoolimallisesta lukosta, jonka Luna sai aukeamaan piehtaroimalla riehakkaasti.

      Poista