Hot dogs

Tänä kesänä saatiin aloittaa hellepäivistä nauttiminen/kärsiminen harvinaisen varhain. Musta koira on muistutellut osuvasti siitä, että helteellä eläimen paras paikka ei ole lenkkipolulla eikä varsinkaan paahteisilla treenikentillä. Viileyttä rakastava Luna lötköttää kuumimpaan aikaan laminaattilattialla märkä huivi kaulassaan ja kieltäytyy poistumasta sisätiloista - paitsi jos uimakassi otetaan esiin. Silloin lötkö laukahtelee innoissaan autolle, koska tietää pääsevänsä rantaan.

Molemmat kelpiemme ovat nimensä mukaisesti varsinaisia vetehisiä (kelttiläistarustossa kelpie eli kelppi = vetehishevonen). Lunan kohdalla uimaopetukseen ei tarvittu sen kummempia konsteja kuin kutsu "mennään", ja tyyppi lähti luontevasti pulikoimaan oman ihmisen rinnalla. Hatille veteen siirtyminen on hieman dramaattisempi tapahtuma, koska iik, tassut kastuu, mutta pienen rantakiukuttelun ja massiivisen molskahdusloikan jälkeen pikkukelpie uiskentelee vieterileluna vaikka itsekseen kahdeksikkoa ja pyydystelee tyytyväisenä ruokoja ja lumpeenlehtiä.

Kuva: Veera R.

Lämpimimpinä päivinä lauman lenkitys hoituu mukavimmin järvessä, missä ihmisetkin viihtyvät paremmin kuin hiostavassa metsässä hyttysten noutopöytänä. Varsinkin lämminverisempi puoliskoni nauttii rauhallisesta matkauinnista kahden tuhisevan henkivartijan ympäröimänä. Pidempiä uintireissuja varten koirilla on pelastusliivit, ja hätätilanteiden varalta niitä on opetettu vetämään ihmistä, joka pitää liivin kahvasta kiinni. Liivi on oivallinen apu myös uintitekniikan harjoittamisessa. Hatin tekniikka jäi kesän ensimmäisillä uintikerroilla yleisen hosumisen ja pärskinnän alle, mutta liivisulkeisten seurauksena tyyli asettui heti hallitummaksi ja itsevarmemmaksi.

Niin koira kuin ihminenkin voi sopeutua tekemään fyysistä työtä kuumalla ilmalla, mutta elimistölle se on aina melkoinen rasitus. Itse olen aina tykännyt urheilla helteelläkin, mutta nyt menoa on rajoittanut sitkeä värikalvontulehdus, jonka paranemista moinen riehuminen hidastaa. Pitkin hampain olen jättänyt agitreenejä ja juoksulenkkejä väliin ja koettanut malttaa pysyä aloillani. Samalla olen tiedostanut, että koirille tämä lintsailu on vain hyväksi. Vaikka ne on jalostettu työskentelemään väsymättä ja näyttäisivät jaksavan vaikka mitä, minulla on velvollisuus huolehtia niiden hyvinvoinnista ja palautumisesta. Lämmön haihduttelu suusta roikkuvan läpyskän kautta (vaikka pitkä läpyskä onkin) on hurja urakka verrattuna kokovartalohikoiluun, joten voin vain kuvitella, miten tukalaa karvakavereilla on silloin, kun omakin olo käy nihkeäksi ja nuutuneeksi.

Kuva: Hanna P.

Kuva: Veera R.