Minun osani sen sijaan ei ollut helppo! Puolison puolesta jännittäminen kotona tuntui tuplasti piinaavammalta kuin kehän laidalla. Toivoin niin kovasti, ettei toisen tarvitsisi tällä kertaa lähteä kisapaikalta alisuoriutuneena ja lannistuneena ilman tulosta, sillä tiesin, mihin tuo kaksikko pystyisi yhteistyön toimiessa. Toisaalta olisin niin mielelläni ollut edes kärpäsenä katossa näkemässä sitä kaunista yhteistyötä, JOS se vain toimisi. Nyt en voinut tehdä muuta kuin vilkuilla malttamattomana kelloa ja odottaa viestiä kädet hikoillen.
Ensimmäinen viesti kuului kaikessa lyhykäisyydessään: "Ihana Hatti!" Sydän lämpeni hetkessä ilosta ja huojennuksesta, sillä nuo sanat kertoivat, että tärkein tavoite - molemminpuolinen luottamus - oli saavutettu. Seuraavaksi tuli kuva tulostaulusta, jossa komeili Hatin nimen perässä pistemäärä 99. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, että silmäni hieman kostuivat liikutuksesta. Kun sitten kolmas viesti ilmoitti ytimekkäästi "Voitettiin!", tuulettelin sohvalla niin riemukkaasti, että vieressä nukkunut Luna loi minuun jotenkin moittivan katseen.
Kaikkien hankaluuksien ja pettymysten jälkeen tällainen huippuonnistuminen maistui erityisen makealta, ja siitä riittää meillä tietenkin hehkutuksen aihetta pitkäksi aikaa. Hieno suoritus toi Hatikaiselle lisäksi vihdoin RTK2-koulutustunnuksen ja siirron voittajaluokkaan. Toivottavasti voin vielä joskus olla paikan päällä ihailemassa tämän taitavan tiimin menoa! Videollakaan se ei tosin hullummalta näytä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti