keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Hyvä ruoka, parempi matka!

Koirien ruokahuollon suunnittelu oli tietenkin se asia, josta aloitin syyskuiseen Pohjoisen reissuumme valmistautumisen heti, kun reitti ja aikataulut oli lyöty lukkoon. Sillä välin kun toinen puoliskoni perehtyi matkavakuutuksiin, sääennusteisiin, tietulleihin ja automaattivaihteiston moottorijarrutukseen jyrkässä alamäessä, minä keskityin olennaisimpaan: kuivamuonaa, puolikosteaa vai märkäruokaa? Lammasta, ankkaa, lohta? Montako purkkia kutakin?

*Laskelmieni mukaan mahdollisimman monta. Kaikkia.*

Koska matkustimme omalla autolla emmekä yöpyneet maastossa, eväiden painoa ei tarvinnut karsia minimiin. Tärkeimpinä valintakriteereinä pidin ruoan hyvää sulavuutta sekä kuljetuksen ja annostelun helppoutta ja siisteyttä. Lunan närästystaipumuksen takia en halunnut ryhtyä mihinkään erikoisiin tai spontaaneihin kokeiluihin, vaan pitäytyä linjalla, joka on ennenkin todettu toimivaksi: puolet lihaa, puolet kuivaa. Tavanomainen raaka liha vain korvattiin laadukkailla kypsillä lihasäilykkeillä. Mustin ja Mirrin lähettämät Carnilove-murekkeet osoittautuivatkin oikein hyväksi valinnaksi, sillä närästyksestä ei ollut tietoakaan koko matkan aikana, ja molempien koirien mahat vaikuttivat kaikin puolin tyytyväisiltä. Makuvaihtoehtoina vaihtelivat lammas-villisika, ankka-fasaani ja lohi-kalkkuna, jotka kaikki sisältävät vain lihaa, mineraaleja ja pienen määrän marjoja kuidun ja flavonoidien lähteenä.

 

Jokaisena reissupäivänä kahden kelpien kuppeihin jaettiin puoliksi yksi 400 gramman Carnilove-tölkillinen ja yksi 210 gramman annosrasiallinen puolikosteita Alpha Spirit -nappuloita, nekin Mustin ja Mirrin tarjoamia. Jos olisimme vaeltaneet päiväkausia rinkat selässä, olisin varmasti päätynyt pakkaamaan koirille retkimuonaksi pelkästään Alpha Spiritiä, koska pakkaukset ovat niin käteviä ja keveitä kantaa, ja ravintosisältökin on kohdallaan. Toki viikon-parin reissu on niin lyhyt, ettei ruokavalion täysipainoisuudesta tarvitsisi stressiä ottaa, mutta silti on mukava tietää, että kaverit saavat eväistään välttämättömien proteiinien ja rasvan lisäksi myös kivasti kalsiumia sekä muita kivennäisaineita ja vitamiineja. Luna ja Hatti ovat hulluina pienten kuutioiden makuun, joten patikointiretkillä osa päivän ruoasta nautittiin suoraan taskusta palkaksi siitä, että kelpiet malttoivat kulkea tovin rauhallisesti tai oleilla aloillaan taukopaikoilla.


Näillä eväillä jaksettiin sekä vaativat vaellukset että lukuisat tunnit tien päällä. Ilta-aterioiden valmistus sujui vaivattomasti niin pienessä vaatimattomassa leirintämökissä, sukulaisten kodinhoitohuoneessa kuin hotellihuoneen Ikea-keittiössäkin. Omien teräskuppien lisäksi tarvittiin vain lusikka ja tilkka vettä.


Tuttuna toistuva illallisrutiini toi rauhoittavaa kotoisuuden tuntua tiuhaan vaihtuvien maisemien keskelle. Kaksi nälkäistä matkalaista oli aina valmiina huolehtimaan kippojen tyhjennyksestä ja kiillotuksesta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti