torstai 14. heinäkuuta 2016

Lepää rauhassa, Sylvi Selviytyjä


Haluan omistaa tämän postauksen Lunan ja Hatin pitkäaikaisimmalle ja läheisimmälle koiraystävälle, Sylville, joka nukkui juuri pois 13 vuoden kunnioitettavassa iässä. Itsekin olin tuntenut tuon kultaisen collien pikkupennusta asti, kävellyt sen kanssa monet lenkit, kuunnellut monet yöt sen vienoa kuorsausta ja herännyt aamulla innokkaan puikkonokan lähituijotukseen. Blogissamme se on esiintynyt merkittävässä sivuroolissa vuosien varrella.

Sylvi sai elää loppuun asti täyttä koiran elämää virkeänä ja hyväkuntoisena seniorina. Tammikuussa diagnosoitu virtsarakon kasvain oli hyvin hitaasti kasvavaa laatua eikä näyttänyt vaivaavan millään lailla. Vielä juhannuksena meillä oli ilo saada reipas colliemummo vierailulle. Sylvi oli yksi niistä harvoista vieraista koirista, joiden seurassa Hattikin on aina tuntenut olonsa kotoisaksi ilman turhaa kyräilyä ja epävarmuutta.


Viimeisenä aamunaan Sylvi oli käynyt pirteänä vakiokävelyllään, syönyt aamiaisensa tavanomaisen valtavalla ruokahalulla ja jäänyt lempipaikalleen sohvalle nukkumaan emännän lähtiessä töihin. Sitten se ei vain enää herännyt. Surullisuudestaan huolimatta lähtö oli niin levollinen ja kaunis, kuin se voi olla.

Koko laumamme lähettää lämpimiä ajatuksia ja lohtulipaisuja Sylvin omille ihmisille ja muille rakkaan lemmikkinsä menettäneille. Emme koskaan unohda sympaattista pitkäkuonoista ystäväämme.


2 kommenttia:

  1. Just noin mä olisin toivonut että mun koirille kävis...mutta toisin meni mun uroksen kanssa. Onneks se kuitenkin sai elää kunnon kouran elämää ihan viimeiseen päivään asti...aamulla se ei vaan enää pystynyt nousta ilman apua ja lähdettiin nopiaa sen kanssa eläinlääkärille...diagnoosi oli agressiivinen diabeettes ja voimat aivan lopussa...päätettiin siinä että parempi antaa sen mennä ja kyllä se vaan sattui...niin nyt mä niin toivon että näillä muilla menee just ku Sylvillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin toivoisin omien koirien kohdalle sitten, kun aika tulee. On niin raskasta joutua tekemään itse päätös luopumisesta, mutta useimmilla lemmikinnomistajilla se päätös vain tulee jossakin vaiheessa eteen. Otan osaa menetykseesi ja toivotan parempaa jatkoa!

      Poista