Kun sitten perusteellisten kisanöyryytysten jälkeen lähtee seuraaviin treeneihin eihän me mittään osata -asenteella, vierellä onkin yhtäkkiä jälleen aivan eri koira - se kuuliainen, yhteistyöhaluinen super-naali, joka tekee hommia väsymättömän innokkaasti, paikkailee virheitäni ja jopa kääntyy putken suulta kysyvänä takaisin, koska olen unohtanut sanoa ohjauskäskyn!
Loistotreenien ja euroviisuvalvojaisten seurauksena pyörin viime yönä unissani pakkovalsseja toinen toisensa perään hieman junnaavan viisuremixin säestyksellä ja heräsin silmät ristissä, mutta mitäpä elämä olisikaan ilman näitä arjen pieniä virtapiikkejä? Aurinkoista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti