sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Superpalkka


Kun alkuvuoden kisoista on ropissut hylkyjä toisensa perään ja motivaatio horjahdellut uhkaavasti, yksi onnistuminen riittää irrottamaan jalat maasta päiväkausiksi. Lauantaina kauden ensimmäisissä ulkokisoissa me Hattiaisen kanssa nollasimme menneet pettymykset ja viiletimme räntäsateessa virheettömän agilityradan. Toinen sija ja sertifikaatti maistuivat tähän saumaan ihan mahtavalta, eikä voittokaan jäänyt kuin alle puolen sekunnin päähän!

Tuntui niin siistiltä, kun sain kaikki palaset pysymään koossa: nopeat jalat, rauhalliset kädet, vartalon suunnat, äänen käytön ja keskittymisen jokaiseen esteeseen. Hatin ei tarvinnut epäröidä eikä keksiä omia ratkaisuja. Kaikkein ylpein olin yhteistyöstämme viimeisellä putkella: Hatikainen oli jo kiinnittänyt fokuksensa väärään putkenpäähän, mutta kuunteli ohjaustani ja kääntyi puolimatkassa oikeaan päähän. Voi mikä hieno pieni putkimestari!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti