tiistai 5. toukokuuta 2015

Tarmoa täynnä haasteesta toiseen

Kun agilityaddikti intoilee ilmoittautumisia vapun tienoon kilpailuihin, mielessä väikkyvät jo auringossa pölyävät hiekkakentät ja kesätrikoot. Sääennusteissa kuitenkin näkyy aivan vääränlaisia symboleja: pilviä, pisaroita, muutama vaivainen lämpöaste ja lisää pisaroita. Arvuutellaan, kuinka suureen osaan maata saadaan valkea vappu. Aurinkovoiteiden sijaan kisavarustekuormaan ladotaan toppatakit, lämpösukat, sadeviitat ja paaaljon tarmokasta asennetta.

*Missä päin on lähin putki?*

Hatti Shown 2. tuotantokausi on alkanut! Ensimmäiset kakkosluokan starttimme Mikkelissä kulkivat hieman haparoiden. Edellisillan koulutus painoi vielä molempien jalkoja ja silmiä, mutta koulutuksen henkinen anti oli tuoreessa muistissa: Lottis ei hosu ja sählää, vaan antaa Hattikselle mahdollisuuden reagoida ohjauksiin ja hakeutua sitten täysillä esteille. Tässäpä tavoitetta riittämiin.

Radat olivat keskimääräistä vaikeampia ja sorruin paikoin ylivarmisteluun, mutta Hatikainen pysyi hienosti kuulolla ja meillä oli hauskaa yhdessä.

https://www.youtube.com/watch?v=V_0w7Je97mE

Hatti-Fnattiainen valaisee kyllä harmaimmankin sadepäivän. Helsingin kisoja edeltävänä yönä majapaikan vierashuoneessa havahdun siihen, että lämmin otus kömpii rintakehäni päälle ja käpertyy siihen unikeräksi. Kuinka hellyttävää! Olen varma, että lähekkäin nukkuminen vahvistaa ihmisen ja koiran välistä yhteistyösuhdetta. Ennen kisaradalle menoa pikku naali lipaisee pusukohtauksessaan silmälasini sumeiksi, ja maaliin tulon jälkeen se halailee numeroliivini täyteen kuraisia tassunjälkiä. Radalla se haluaa kovasti tehdä kuten ohjaan, vaikkei intotärinältään aivan malta odottaa lähtölupaa tai keskittyä pujotteluun tai pidätellä putkiriemun kiljahduksia. Vähät siitä! Päivän keskimmäinen ratamme on viittä vaille loistosuoritus ja nostattaa lupaavan adrenaliiniryöpyn.

https://www.youtube.com/watch?v=XngOpOKF8Y8

Tarmokas urheilijaeläin tarvitsee täysipainoista ruokaa reissussakin. Kunnollinen palautuminen vaatii tavallista enemmän suojaravintoaineita, ja etenkin kalsiumin tarve kasvaa välittömästi rasituksen seurauksena. Meillä ollaan kertakaikkisen mieltyneitä Mustin ja Mirrin tarjoamiin Tarmo-ateriapötköihin, joissa laatu ja koostumus ovat harvinaisen kohdallaan. Kalsiumlisät ja muut purnukat voi siis huoletta jättää kotiin (lukuun ottamatta kaliumtabletteja ja muita palautusjuoman aineksia kisakoiralle). Molempien koirien normaali vatsan toiminta ja siistit jätökset kertovat ruoan hyvästä sulavuudesta ja imeytyvyydestä. Lunan närästysoireetkin pysyvät poissa! Tarmoa ja Kuntoa onkin usein paimenten ruokalistalla paitsi reissumuonana, myös ihan kotioloissa.

Koska yksi pötkö puoliksi jaettuna on hiukan pieni annos kelpietä kohden, täydennykseksi nakataan kummallekin vielä desin verran Barking Heads -nappuloita. Koirien eväät on mukava pakata kivannäköiseen kylmälaukkuun, johon mahtuvat pakastepötköjen lisäksi myös nappulapurkki ja matkakupit.


Ja arvaahan sen, mikä on vääjäämätön seuraus, kun on matkustanut autossa, kaahaillut kiljuen esteiden yli (ja ohi), kastunut sateessa ja lopuksi syönyt kukkurakupillisen Maukasta murkinaa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti