Varttuneemman käpäläväen kuulumisia

On kulunut jo vuosi siitä, kun leskeksi jäänyt kanirouva Hilla löysi netti-ilmoituksen kautta rinnalleen uuden sielunkumppanin, Muhvin. Senioripariskunnan vuosi on ollut yhtä hanipupuilua päivästä toiseen, ja rakkaus on pitänyt luppakorvien olemukset virkeinä, vaikka molemmat käyvät jo pitkälti yhdeksättä ikävuottaan.

Aikoinaan olin vähän sitä mieltä, ettei kani ole kani, elleivät sen korvat sojota terhakasti pystyssä. Kun Hilla tuli taloon vuonna 2006, ei korvien suunnalla ollut enää väliä. Kääpiölupan seurallisuus sulatti sydämeni välittömästi. Hunajanvärinen palleroinen pompahteli alusta alkaen kannoillani kuin varjo ja tähyili uteliaana puuhiani seisoskellen pienten töppöjalkojensa varassa.

 

 

Edelleen Hilla-muori rientää aamuisin lipomaan varpaita ja vaatimaan silityksiä. Poskilihasten kevyt hieronta saa sen raksuttelemaan hampaitaan nautinnollisesti.

Lupsakka ulkomuoto on silti vain osa totuutta. Ei uskoisi, millainen uhmavoima pienestä suloisesta pupusta löytyy, jos sitä yritetään estää pääsemästä haluamaansa paikkaan. Se niittaa kaikki neljä käpälää lujasti lattiaan, asennoituu penseäksi palloksi eikä siirry kuin ulkoisella nostolaitteella. Hillan luontainen vihollinen on kallisarvoista papanakokoelmaa havitteleva lattiaharja, jota vastaan on puolustauduttava ärhein murinahyökkäyksin. Verhot, ovenpielet, vaatteet ja muut nykyajan hömpötykset ovat saaneet talttahampaista muistutuksia siitä, että ovat paheksuttavasti osuneet arvoisan kaniinittaren kulkureitille.

Hillalla on aina ollut hiukan herkkä vatsa, joten ruokavalio on pidettävä yksinkertaisena. Haemme läheisestä maalaistalosta silloin tällöin paalin tuoksuvaa, karkeaa heinää, jota kaneilla on koko ajan saatavilla. Omenaa, porkkanaa ja muita tuoreita herkkuja jänöt jonottavat portin takana aina, kun joku häärii keittiössä. Pajun ja omenapuun oksissa riittää askarreltavaa ja töitä hampaille.

Kanin vanhetessa pellettiruoan laadulla on yhä suurempi merkitys, jotta paino pysyisi hallinnassa, vastustuskyky vahvana ja mieli pirteänä. Aiemmin Hilla ja Muhvi ovat syöneet Burgess Excel Rabbit Adult -peruspellettiä, joka on sopinut ja maistunut molemmille mainiosti. Nyt saimme Mustilta ja Mirriltä kokeiluun Burgess Excel Rabbit Mature -version, jonka koostumus on suunniteltu ikääntyville korvakansalaisille.

*Siinähän on meikäläisen kuva.*

Ruokaan lisätty glukosamiini tukee nivelten kuntoa, mikä on hyväksi etenkin Hillalle. Viime kesänä teräsmuori nimittäin selvisi kuin ihmeen kaupalla ehjin nahoin miltei kahden metrin pudotuksesta, mutta tuollainen tapaturma saattaa kehittää jälkeensä nivelrikkoa. Lisäksi pelletti sisältää trendikkäästi antioksidanttipitoista karpaloa ja virkistävää gingsengiä. (Meidän vanhuksiltamme ei tosin vireyttä puutu, vaan lisääntyvä valo tuo niille kevättä rintaan ja vipinää kinttuihin siinä määrin, että siveyspoliisi Hatikainenkin on eräitä kertoja joutunut puuttumaan tilanteeseen.)

Mature-ruoasta kohoava vahva timjamin tuoksu näyttää vetoavan varttuneen väen aisteihin. Pellettihetkeä odotetaan kärsimättömästi, ja tarjoilut viedään kirjaimellisesti käsistä. Hilla ja Muhvi aterioivat mieluiten yhteisestä kupista. Myös lattialle siroteltujen pellettien etsiminen on senioriosastolla suosittu aktiviteetti.

Edesmenneen kumppaninsa, temperamenttisen Tumpun kanssa Hilla kyllä viihtyi, mutta yhteiselo ei koskaan ollut aivan yhtä harmonista kuin nyt Muhvin rinnalla. Luppakorvan maailmassa kaikki on kohdallaan, kun vieressä on toinen samanmoinen kasa pehmeyttä ja massu täynnä timjamipellettejä.