tiistai 30. joulukuuta 2014

Kun maass' on hanki ja järjet jäässä

Talvipakkasilla sähköpaimenista tulee kirjaimellisesti sähköisiä. Fleecetakkinen emäntä ja kainaloissa kiehnäävät kelpiet saavat tämän tästä kuonolleen kipakan räpsähdyksen. Muutoinhan elävät turkispuuhkat ovat mitä mukavimpia varusteita hyisiin päiviin. Yhden voi kietoa syliin lämmikkeeksi, toisen uumeniin voi haudata viluiset varpaat. Aromaterapeuttiset tassutuoksut ja automaattisesti käynnistyvä pusuherätystoiminto kuuluvat pakettiin.


Kuiva pakkasilma saa ihon kutisemaan, ja lenkillä kylmyyden hengittäminen tuntuu keljulta. Koiran iho on kovilla siinä missä ihmisenkin, ja monesti talviajan rapsuttelujen ja hilseilyjen syy on niinkin yksinkertainen kuin ilmankosteuden aleneminen. Lisäksi kova pakkanen kuormittaa verenkiertoelimistöä, kuluttaa energiaa ja koettelee vastustuskykyä. Jäätävä asfaltti kohmettaa tassuja, ja terävä hiekoitussora saattaa raapia anturoita. Pyrin helpottamaan karvakavereiden talvea seuraavin konstein:

- Veden juonti. Vaikka talvella nestettä ei poistu hikoilemalla samassa määrin kuin lämpimämpinä vuodenaikoina, elimistö vaatii kuivissa olosuhteissa kosteutta myös sisältäpäin. Raakaruokaa syövä koira saa nestettä lihan mukana, kuivamuonan joukkoon kannattaa lisätä vettä, ellei koira ole hanakka juomaan oma-aloitteisesti.
- Huoneilman kostuttaminen. En omista ilmankostutinta, mutta melkein saman asian ajaa pyykkien ja märkien pyyhkeiden kuivattaminen olohuoneessa.
- Rasvainen ravinto. Riittävä rasvan saanti on tärkeää ihon, turkin, limakalvojen ja verisuonten kunnolle. Lisäksi rasva on koiralle merkittävä energianlähde ja hormonitoiminnan ylläpitäjä. Talviaikaan annostelen ruokakuppiin rennoin rantein tuhtia jauhelihaa, ihrapitoisia lihapaloja ja öljyjä, sillä pitkät pakkasjaksot lisäävät energiankulutusta, ja sopiva rasvakerros suojaa kehoa kylmältä. Ylipaino ei tietenkään ole terveellistä talvellakaan, mutta kuivakan lihaskimpun tavoittelu ei liioin ole juuri nyt ajankohtaista.



- Lisäravinteet. Sinkki- ja D-vitamiinivalmisteet ovat meillä jatkuvassa käytössä, eikä niistä luisteta varsinkaan tähän aikaan vuodesta. Molemmat ovat mojovia vastustuskyvyn buustaajia, joten niin koirat kuin ihmisetkin nauttivat flunssakaudella erityisen avokätisiä annoksia. Sinkki on avainsana myös iho- ja turkkiongelmien ehkäisyssä. Runsas D-vitamiinin saanti puolestaan parantaa jaksamista läpi pitkän pimeyden.
- Riittävä lepo. Kylmimpinä jaksoina sekä koiraa että omistajaa saattaa väsyttää tavallista enemmän elimistön kuormittumisen takia. Silloin on paikallaan ylimääräinen lähihetki sohvalla, pitkä loikoilu vapaa-aamuna tai treenien jättäminen väliin. Ankarimmilla pakkasilla päivittäisiä lenkkejä lyhennetään suosiolla.



- Tassujen suojaaminen. Aikuisen koiran anturoiden ei kuulukaan olla pennunpehmoiset, vaan iho paksuuntuu ja vahvistuu ajan myötä kestämään erilaisia alustoja. Haavat ja hiertymät on tietysti hoidettava, mutta pehmentäviä tassurasvoja ei meillä juuri ole tarvittu. Kaupunkireissuilla ja hallitreeneissä mukana kulkee Maxim Tassuvaha, joka muodostaa iholle suojaavan kalvon. Tossujen käyttö saattaa olla aiheellista hitailla hihnalenkeillä asfaltilla, mutta vapaana metsässä liikkuvilla paimenilla ei yleensä näytä varpaita palelevan - ja hyvä niin, sillä töppöset lentelisivät ensimmäisessä spurtissa hankeen hukuksiin. Ulkoilun jälkeen lumitassut putsataan ja varpaiden välit kuivataan tarvittaessa huolellisesti, jotta ne eivät pääsisi tulehtumaan.


- Vaatetus. Kylmyyteenkin tottuu ja sopeutuu, mutta jos koira aina nostelee vaikean näköisenä tassujaan tai tärisee pakkasessa, ei ole typeryyttä pukea sille takkia. Pohjavillattomat rodut palelevat muita herkemmin, samoin pienet pennut ja ikäeläimet. Joskus jo pelkkä takki auttaa jalkojen nosteluun. Sähköpaimenet eivät erityisemmin pukineista perusta, mutta treenien jälkeen ja muuten autossa odotellessa ylle sujautetaan anopin ompelemat fleeceloimet, joissa on hankaussähköä vähentävä trikoovuori, kunnon heijastimet ja pieni söpö tasku vaikkapa kakkapussia varten. Kyllä näissä palttoissa kelpaa esiintyä katukuvassakin!


Ekaluokkalaisen taskua koristaa kynänmuotoinen nappi.

Riemukasta uuttavuotta! Meillä ihmisväki lähtee ystävien luo juhlistamaan vuoden vaihtumista ja kirsulaiset jäävät kotisohvalle tänne metsän reunaan, minne kylän rakettien pauke kantautuu vain etäisenä. Luna ja Hatti eivät onneksi ole kumpikaan koskaan säikkyneet ilotulituksia kaupungissakaan, mutta kaiken varalta suihkimme ilmaan tyynnyttävää feromonisuihketta, suljemme visusti kaikki verhot ja jätämme radion auki.

Toivotaan, että ihmiset juhlivat ihmisiksi ja mahdollisimman harva eläinystävä joutuu pelkäämään tuntikausia tai kavahtamaan karkuteille.

*Parasta talvessa on peuhu.*

6 kommenttia:

  1. Onpahan muuten ihan sairaaaan siistit loimet! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän palautteen anopille :)

      Poista
  2. Upeat loimet kerrassaan! Saisikohan tuollaisen tilattua Lilli-kelpiellekin :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti tilauksia ei kuulemma oteta vastaan :-/ Mutta malli on aika yksinkertainen, jos ompelujutut sujuu itseltä tai joltakulta tutulta. Rapsuja Lillille!

      Poista
  3. Mahtava blogi ja upeat koirat liityin : http://lotssoffunwhitfanni.blogspot.fi/

    VastaaPoista