Radalla jälleen

Riehaannuin tässä muutama viikko sitten shoppailemaan Mustin ja Mirrin verkkokaupan sunnuntaitarjousten innoittamana. Hatti oli tähän saakka saanut tyytyä lainaamaan isosiskon Back on Track -verkkoloimea, joka on melkein vuoden kokemuksella osoittautunut varsin käytännölliseksi vermeeksi. Nyt sattui kuitenkin eteen sen verran mehevä tarjous, että tilaukseen lähti oitis toinen täsmälleen samanlainen pusakka.

(Rallytottelijoidemme pannat ja taluttimet: Feel Color)

BoT:n lämmittävä mutta kevyt materiaali rentouttaa lihaksia hieronnan tai urheilun jälkeen. Ohuessa verkkoloimessa koiralle ei tule tukala olo, vaikka lämpötila olisi plussan puolella. Juuri viime viikonloppuna "Boteille" oli käyttöä molemmilla kelpiineillä, kun kävimme kuukauden kisatauon jälkeen hurvittelemassa paikallisen koirakerhon epävirallisissa agi- ja rally-tokokisoissa. Muutaman tunnin juoksentelu ja seisoskelu koleassa syystuulessa sai minut haaveilemaan, että itsekin voisin kääriytyä tuollaiseen erikoisvaatteeseen (hankintalistalla seuraavana: BoT-paita emännälle!). Koirat sen sijaan vaikuttivat vetreiltä ja suorittivat jokaisen starttinsa yhtä innokkaasti.

*PUTKEEEEN! Eikä edes väärään!*
(Kuva: Jonna Jaatinen)

Agilityssä oli vain yksi hyppy-putki-rata, jonka pingoin kummankin epelin kanssa kahdesti. Ensimmäisellä yrittämällä Hatti teki täydellistä työtä ja kulki juuri sinne, minne ohjasin. Harmi vain, että ajatuskatkon seurauksena ohjasin yhden hypyn väärältä puolelta. Uusintasuorituskin meni loppusuoralla hylyksi, mutta vauhdin hurmassa en jaksanut siitä välittää. Oli niin hauskaa päästä pitkästä aikaa aksaamaan!

Lunan meno oli tavanomaisen varmaa ja nautinnollisen sujuvaa. Ensimmäiseltä kierrokselta tuli yksi kieltovirhe huolimattoman ohjauksen takia, uusintaradalla tipahti yksi rima. Seuraavana päivänä tunsin kintuissani, että kovaa oli menty ja kivaa pidetty.

(Kuva: Jonna Jaatinen)

Rally-tokossahan Luna kilpailee jo virallisessa AVO-luokassa, mutta koska rallyyn perehtynyt puolisoni toimi näissä möllikisoissa tuomarin sihteerinä, meikäläinen sai kunnian ohjastaa konkarikoiraa alkeiskurssin ja muutamien treenien pohjalta. Hatille taas kilpailu oli minun laillani ensimmäinen tässä lajissa, ja olin lapsellisen innoissani siitä, miten hienosti suoriuduimme mölliradasta: onnistuimme kääntymään aina nuolen osoittamiin suuntiin, kiersimme spiraalissa juuri oikeat tötteröt emmekä törmäilleet kyltteihin saati kompastuneet hihnaan!

Kisan jälkeen putosin maan pinnalle, kun minulle huomautettiin, etten ollut osannut laskea kolmeen. Peruutusaskeleissa olin yrityksistäni huolimatta ottanut kaksi askelta kolmen sijaan, mikä oli kymmenen pisteen arvoinen ohjaajavirhe :D On tämä kyllä vaativa laji! 86 pisteellä sijoituksemme oli lopulta yksi... kaksi... kaksi... eikun... no kuitenkin.

Ämpäriin on merkitty tuntematon lukusana.
(Kuva: Jonna Jaatinen)

Jottei homma olisi sujunut liian hyvin, toistin tismalleen saman askelvirheen myös Lunan kanssa kisaavien luokassa. Kaksi on uusi kolme! Kaiken kukkuraksi musti puklasi radalle pienen närästysoksennuksen. Muilta osin olimme tietenkin loistavia kuin BoT-loimien heijastimet syyshämärässä ;)

*Saanko huomauttaa, että luonnollisten lukujen järjestysrelaatiot olisi syytä hallita.*
(Kuva: Jonna Jaatinen)

Pistesaaliiksi tuli 89, ja taas päästiin poseeraamaan ämpärin ääreen (eikä kerrota kenellekään, että tässä luokassa osallistujia oli tasan sen verran, mihin laskutaitoni riittää).

*Tärkeintä ei ole voitto, vaan kädessäsi oleva puruluu.*
(Kuva: Jonna Jaatinen)