keskiviikko 6. elokuuta 2014

Sisävesillä hyvän tuulen varoitus

(Kuva: Ville L.)

Tämä kesä ei ole jättänyt ketään kylmäksi - kaikkein vähiten turkissomisteisia ystäviämme. Toki ne ottavat yhtä haltioituneina vastaan niin hellepäivät kuin sateet ja pakkasetkin, mutta muuttavat lämpimällä säällä muotoaan ravaavista maanisäkkäistä selkärangattomiksi vesieläimiksi.

Kun mittari näyttää hellelukemia vielä iltakuuden jälkeenkin, on kaltaiseni yli-innokkaan agilityharrastajankin kaivettava järki hikiseen käteensä ja käännettävä ilmastoidun auton nokka treenikentän sijaan uimarannan suuntaan. Jatkuva helle verottaa väistämättä kaikkien voimia, eikä lisärasitus ole tässä vaiheessa tarpeen edes lämpösopeutumisen nimissä.

(Kuva: Ville L.)

Uinti on mitä mielekkäintä kesäliikuntaa ja yhdessä tekemistä, varsinkin jos koira osaa ja malttaa keskittyä uimaan rauhallisella tekniikalla. Hatti tahtoo välillä kiihdytellä itseään vedessä ylikierroksille, mikä saattaa ilmetä intokiljahduksina ja siskon päälle jyräämisenä. Se juuttuisi myös mieluusti saalistamaan lumpeenlehtiä, jollei sitä muistutettaisi, että tarkoitus on uida muiden mukana.

Pakkomielteet ovatkin yksi niistä muutamista riskitekijöistä, joita koirien uintiharrastuksessa on syytä huomioida. Lehtien, kuplien, laineiden tai heijastusten innokas jahtaaminen voi näyttää ihmisistä hassunhauskalta, mutta kehittyy nopeasti pakonomaiseksi ja on koiralle hyvin stressaavaa. Pahimmillaan se voi johtaa täydelliseen uupumiseen, hypotermiaan tai jopa hukkumiseen, jos koira ei kerta kaikkiaan pysty lopettamaan. Moiseen käytökseen olisi parasta puuttua heti ensi merkeistä alkaen ja suunnata koiran huomio rakentavampaan toimintaan, jotta kierre saataisiin ajoissa poikki. Jos muu ei auta, vedessä oloa täytyy tietysti rajoittaa.


Sinilevä on toinen järvissä vaaniva vaara. Syanobakteerit eli sinilevät lisääntyvät helteillä erityisen hanakasti ja voivat aiheuttaa uimareille ikäviä, jopa hengenvaarallisia myrkytysoireita. Koiria ei missään nimessä saisi päästää kastautumaan tai juomaan, jos vedessä näkyy vihertäviä puuromaisia hiukkasia tai lauttoja. Vesistöjen levätilannetta voi seurata netissä.

Hot spot eli märkivä ihotulehdus uhkaa tiivisturkkisia himouimareita, kun ärtynyt iho hautuu miltei koko ajan kostean turkin alla lämpimässä. Meillä tästä inhottavasta vaivasta ei onneksi ole kokemusta, mutta naapurin noutajalla hotspotit ovat olleet toistuva riesa. Ennalta niitä ei kai oikein voi ehkäistä muuten kuin koettamalla välttää tekijöitä, jotka ärsyttävät ihoa ja saavat koiran raapimaan itseään. Sinkkilisä voisi ehkä olla kokeilemisen arvoinen?

Vesihännästä Lunalla sen sijaan on omakohtaistakin kokemusta toissakesältä. Yleensä hännän kipeytyminen on ennemminkin kylmänkostean sään vitsaus, mutta voipa se iskeä helteelläkin, jos puljataan paljon vedessä ja märässä maastossa. Meillä järvimonstereiden häntien tyvet kuivataan aina huolellisesti, jotta huiskuttimet eivät enää menisi epäkuntoon.

Vapise, Loch Ness!
(Kuva: Ville L.)

Parhaimmillaan koirien kanssa uiminen on kuitenkin äärimmäisen rentouttavaa. Viileä vesi hyväilee nihkeää ihoa, lumpeet keinuvat hiljalleen tyynellä pinnalla ja kaksi seesteisen näköistä pientä naamaa lipuu uskollisesti vierellä tasaisen tuhinan säestäminä. Kaukana kavala maailma.


Ja kyllä joskus saa vähän riehaantuakin. Voi sitä riemua, kun kelpiet oppivat hyppäämään laiturilta järveen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti