sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Hymyä huuleen



Jäykkäjalka-Luna kävi perjantaina osteopaatin hoidettavana. Nikamat tuntuivat olevan kunnossa ja normaalit, kuten röntgenkuvienkin perusteella näytti, mutta oikeanpuoleinen SI-nivel (ristiluun ja lonkkaluun välissä oleva nivel) liikkui selvästi jäykemmin kuin vasen. Oireetkin täsmäsivät SI-nivelen jumitukseen, joten hoito painottui siihen. SI-nivelten ongelmat ovat hyvin yleinen lanneselän vaivojen aiheuttaja sekä ihmisillä että koirilla, vaikka rankamme ovat eri asennossa. Ihmisellä lantio alueelle kohdistuu suurempi kuormitus kuin koiralla, jolla etupää kannattaa suuren osan kehon painosta. SI-nivelet ovat kuitenkin kaikilla heikko lenkki, joka ottaa herkästi itseensä esimerkiksi liukastumisista, törmäyksistä ja agilityn hypyistä. Toisilla yksilöillä kulmaukset tai muut rakenteelliset piirteet voivat lisäksi altistaa tämäntyyppisille ongelmille.

Osteopaatti hiukan ihmetteli Lunan korkeaa kipukynnystä. Hoitotilanteessa olisi ihan hyödyllistä, jos koira ilmaisisi selvästi, milloin tuntuu epämukavalta, mutta Mustilla ei ole tapana kiljua kipuaan. Se nauttii ihmisten kosketuksista ja luottaa siihen, että sille tehdään hyvää. Kipureaktioita oli tulkittava silmien ilmeestä, hengityksen rytmistä ja kehon rentouden vivahteista. Ongelmakohtaa käsiteltäessä musta pää kohosi hetkittäin alustasta ja katse näytti kysyvältä.

Panostukseni Lunan lihashuoltoon ei ollut mennyt hukkaan, sillä lihaksistossa ei ihmeempiä jumeja enää ollut, ja lihaskunnostakin tuli kehuja. Kaiken kaikkiaan osteopaatti ei nähnyt mitään estettä normaalille vapaana liikkumiselle eikä edes agitreeneihin palaamiselle, kunhan kuntouttavista ja huoltavista toimista pidetään huolta. Vapaata ravia metsäpoluilla, uintia heti kun olosuhteet sallivat, paikallista lämpöhoitoa ongelmakohtaan, venyttelyä ja nivelen kevyttä mobilisaatiota treenien jälkeen sekä vakauttavia harjoituksia tasapainotyynyllä (jonka kävimme heti kotimatkalla hankkimassa).

Minähän olin jo ehtinyt tehdä surutyötä Lunan agilityuran päättymisen varalta ja opetellut hyväksymään sen ajatuksen, että minulla on tästedes vain yksi agikoira. Mieleni on taipuvainen pelkäämään aina pahinta, enkä siksi uskalla aivan varauksetta luottaa kokeneimpienkaan ammatti-ihmisten sanaan. Ihmiset ovat erehtyväisiä, jotakin voi aina jäädä huomaamatta tai tulkitsematta, mitäjos ja mitäjos. Lunan oireet ovat näyttäneet lieviltä, mutta koska kyse on tosiaan eläimestä, joka ei herkästi valittele, on pienimpäänkin toispuoleisuuteen ja aavistuksenomaiseen liikkeen epäpuhtauteen suhtauduttava vakavasti. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toivoa täynnä, ja suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn.

Don't worry! Be happy!

Lupailin aiemmin paljastuksia Mustin ja Mirrin lähettämän syntymäpäiväpaketin sisällöstä. Päähenkilöidemme säihkyvien hammasrivistöjen salaisuus on kuminen Rogz Grinz -pallo. Molemmat kelpiäiset saivat omat hulvattoman synttärilahjapallonsa, jotka pomppivat ja kelluvat vähintään yhtä taitavasti kuin kantajansakin. Ontossa pallossa on täyttöaukko, johon voi tunkea vaikkapa kuivatun kanaherkun askarreltavaksi. Kokeiltu on myös minttupalaa, joka on juuri aukon kokoinen. Älypää-Musti onnistui keplottelemaan senkin ulos, mutta blondille pikkusiskolle pulma kävi liian haastavaksi, ja apuun rientänyt blondi emäntäkin sai ratkoa itseaiheutettua ongelmaa hyvän tovin :D Kelpien suuhun sopiva pallo toimii myös hilpeyttä herättävänä tervehdysleluna.

2 kommenttia:

  1. Toi pallo on kiva, kattelin viimeks ku käytiin Mustis ja Mirris mutta en viittiny vielä hankkia, mutta ehkä tommen tulee myös meille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on hauska ja monikäyttöinen lelu :) Väritkin on kivat, meillä pinkki ja oranssi.

      Poista