tiistai 4. maaliskuuta 2014

A niin kuin Asenne

Kylläpä voikin tulla hyvä mieli siitä, että musta paimen kulkee hihnassa kaunista, symmetristä ravia! Luna on vihdoinkin päässyt jyvälle rauhallisesta ravaamisesta. Voin oikein nähdä, miten sen selkälihakset nauttivat tasaisesta ristikkäisliikkeestä, ja mitä enemmän ne voimistuvat ja vetreytyvät, sitä vaivattomammin ja luontevammin askellus kulkee.

Ravilenkkien lisäksi Mustin selän syviä lihaksia on vahvistettu hitailla mäkikävelypätkillä ja tasapainoharjoituksilla. Päätöntä riehuntaa pyritään rajoittamaan ja liukkaita alustoja välttelemään. Rankemman liikunnan jälkeen lihaksia rentoutellaan BOT-loimella tai lämpöpakkauksella - kauranjyvillä täytetty kangasjänis minuutiksi mikroon, sitten pyyhkeen sisään ja nukkuvan koiran selkään. Ruoan sekaan murustellaan päivittäin magnesium- ja B-vitamiinitabletteja.

Kuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat. (Kopioitu kuvaajan luvalla.)

Agilitytreeneissä Luna on saanut hyppiä matalia rimoja, ja uskaltauduimme jo tapailemaan kisafiilistä epävirallisissa kilpailuissa, joissa säkäluokan sai itse valita. Ilmoitin siis kummankin tytön mediluokkaan. Hatti osallistui möllikisaan, molemmat 1.-2. luokkien tasoiseen kisaan ja Luna vielä 3. luokan tasoiseen kisaan. Epikset toimivat oivallisesti kisanomaisina harjoituksina tuomareineen ja yleisöineen, mutta osallistumiskynnys on matala rennon ilmapiirin ja edullisten starttihintojen ansiosta.

Minun ja koirieni energiatasot eivät tällä kertaa aivan kohdanneet. Sähköpaimenten virtalataus heitti yläkanttiin, kun taas emännällä pätki pahemman kerran. Hattis kulki hienosti, kunnes Lottis varasti shown tipahtamalla totaaliseen mustaan aukkoon! Yhtäkkiä esteet vain vilisivät silmissä, enkä pystynyt hahmottamaan niiden järjestystä. Yleisö eli ihanasti mukana huudellen kannustavia neuvoja, ja tuomari osoitti ystävällisesti oikean suunnan, jotta sain juonesta jälleen kiinni. Vaikka vähän harmittelin hyvin alkaneen radan sössimistä, niin videolta katsottuna tilanne näyttää kyllä varsin hupaisalta. Agility onnistuu olemaan huonoinakin päivinä hauskaa.



Aina ei voi olla paras päivä. Koiraurheilussa onkin olennaista oppia tunnistamaan sekä omia että koiran mielentiloja ja soveltamaan toimintaansa niiden mukaan. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta yllättävien tilanteiden kohtaamista voi harjoitella, jotta ne eivät hyökkäisi kimppuun lamaannuttavina, hävettävinä mörköinä. Siksi möhlimisessä piilee suuria mahdollisuuksia.

Lunan kohdalla oivalsin vasta jälkeenpäin, että liikuin itse koko ajan käsijarru päällä. Treeneissä on ollut viime aikoina sama juttu. Jossakin takaraivossa tykyttää pelko, että koira menee rikki tai ainakin jumiin, ja se pelko saa minut himmailemaan turhaan. Toki riskit on syytä ottaa huomioon, mutta pelon kantaminen mukana omassa kehonkielessä on hyödytöntä. Luna, joka on muutenkin herkkä lukemaan liikettäni, alkaa helposti heijastella myös jännittyttä, varovaista etenemistäni.

Onneksi toisella meistä kuitenkin oli nyt asenne kohdallaan! Luna oli niin täynnä patoutunutta agi-intoa, että se teki rotutyypillisiä putkihylkyjä ja itselleen epätyypillisiä kontaktivirheitä, mistä ymmärsin loppujen lopuksi olla oikein iloinen - reikäpäistä asennettahan meiltä on peräänkuulutettu. Paidassani luki "A stands for Attitude", ja sitä A:ta koetetaan ammentaa lisää myös pipon alle!



Normiliikuntaan palaaminen näkyy selvästi Lunan ruokahalussa. Ainahan sille ruoka maistuu, mutta nyt se tiedottaa iltaisin nälästään yhtä vaativasti kuin pikkusisarensa. Sairausloman aikana kertynyt pieni pulskeus on kadonnut kyljistä, ja musta suikero on taas oma sporttinen itsensä. Niinpä Mustin ja Mirrin paketti saapui juuri sopivaan aikaan.

Mitä mysteerilaatikkoon kätkeytyy?

Aktiiviset aksaajat saivat testattavakseen upouuden Purenatural Active Dog -kuivamuonan. Paketista löytyi myös myöhästyneitä synttärilahjoja, jotka herättävät ihastusta sekä neli- että kaksijalkaisten keskuudessa. Lisää paljastuksia ja käyttäjäkokemuksia on luvassa seuraavissa postauksissa!


2 kommenttia: