perjantai 8. marraskuuta 2013

Kirsupuuhia ja piha-aksaa

Kurja sää, pitkä matka, selkä jumissa, liikaa töitä... kun huomaa luettelevansa itselleen yhä uusia perusteita jättää treenit väliin, on ihan hyvä muistaa, että rakkaimmastakin harrastuksesta voi välillä lintsata. Viime viikolla koirariento-ohjelmistossa oli kisaa, agilityn viikkotreeniä ja ekstrakoulutusta, rally-tokoa, laumariehaa sekä vaatteiden sovittelua / yleistouhotusta Mustissa ja Mirrissä, joten ei ehkä ihme, että pitsailta kotosalla alkoi houkuttaa.

Ohjattujen treenien sijaan koiria voi työllistää monin kotikonstein, kuten piilottelemalla aamiaisnappulat ympäri olohuonetta. Kumpikin kelmi pääsee vuorollaan nenähommiin, ja portin takana odottaja saa sillä välin toimittaa kanipaimenen ja papanaimurin virkaa.


Tumppu Leijonanharja, 10 v, sanelee paimenille säännöt

Agijututkin onnistuvat omalla pihalla. Alkulämmittely hoituu postinhakureissulla maantietä pitkin. Nurmikkoon tökätyillä aurauskepeillä harjoittelemme itsenäistä ja vauhdikasta pujottelua eri tulokulmista.


Alkeelliset hyppyesteet kyhätään asettamalla aurauskeppi rimaksi kahden puutarhajakkaran tai vaikkapa muoviämpärin päälle. Kontaktiasentoa voi helposti vahvistaa portailla.

2-on-2-off

Tuoreita palkkanameja en ole tähän hätään ottanut pakastimesta sulamaan, mutta herkkusäilöstä löytyy Mustilta ja Mirriltä saatuja pehmeitä Natures:menu Nauta -makupaloja, jotka menevät aivan täydestä (täyttä lihaahan ne ovatkin). Asiallista asetelmakuvaa ei tähän valitettavasti saada, koska kuvattavat hieman sekoavat vainutessaan pussin sisällön.


Lopuksi chillaillaan sateisessa metsässä supikoirien ja kanalintujen ja tiesminkä hajuviestejä skannaillen. Koen vain jääväni kovin ulkopuoliseksi kaikesta siitä tiedosta, josta koirat keskenään intoilevat. Aivan kuin istuisi iltaa seurueessa, jonka puhumaa kieltä en ymmärrä. Toiset käyvät vilkasta keskustelua ilmeisen kiinnostavasta aiheesta ihastuneiden wow-huudahdusten säestämänä, eikä minulla ole hajuakaan, mistä puhutaan. Tätä taitoa en edes voi opiskella millään kieli- tai kirsukurssilla, koska kapasiteettini ei vain riitä. Että kivat teille ja xiljoonille hajureseptoreillenne.

Nyt tuulet nuo viestin jo toivat

Monesti kuulee sanottavan, ettei koiraa pelkillä lenkeillä väsytetä. Väitteessä on perää sikäli, että henkinen aktiviteetti on todellakin yhtä tärkeää kuin fyysinen - niin koiralle kuin ihmisellekin. Koirille lenkkeily ei kuitenkaan ole pelkkää liikuntaa. Mitä vaihtelevampi ympäristö, sitä enemmän elämyksiä ne saavat irti. Taajamakävelyllä toisten koirien tilapäivitysten kommentointi ja tiuhaan tulvivien ärsykkeiden tarkkailu pitävät aistit vireinä, ja monipuolinen metsämaasto taas on ehtymätön elämyspuisto. Ainakin meidän epelit heittäytyvät tyytyväisen raukeina pitkäkseen jokaikisen normilenkin jälkeen. Nuuskuttelu on niiden ominta alaa, joten se rentouttaa kokonaisvaltaisemmin kuin mikään muu toiminta.


Tuntuu palkitsevalta katsoa touhuamisen väsyttämiä koiria. Ja emännästäkin se pitsa maistuu ansaitulta, kun on palannut hämärissä tuvan lämpöön ja ripustellut läpimärät vaatteet kylppäriin.

Laitteiston huoltotauko

4 kommenttia:

  1. Teille on kesäkuvahaaste! :) http://eedlanahka.blogspot.fi/2013/11/back-to-summer-paradise.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En välitä haasteita eteenpäin tässä blogissa, mutta vastaan tähän kyllä :)

      Poista
  2. Tuo liikuntajuttu pitää varmasti niin paikkansa. Meillä lenkki tehdään oikeastaan "vaan" aina kiertämällä iso peltolenkki. Mutta se sisältää kaikenlaista koirien omaa ohjelmaa; kilpaa pinkomista, keskenäistä painia, nuuskutellen kaikki mahdolliset (tai ainakin joskus se siltä tuntuu) jäljet, loikkien korkeassa heinikossa ja tietysti mikä varmasti henkisesti raskainta, odottaessa hidasta kaksijalkaistakin välillä. ;) Molemmat ovat tämän jälkeen rauhallisia ja vetelvät hyvät, pitkät päikkärit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä että teidän koirilla on huippuhauskaa! Ja tuollaiset lenkit ovat tosi rentouttavia myös omistajille :)

      Poista