perjantai 11. lokakuuta 2013

Minkä taakseen jättää, sen sohvaltaan löytää

Koska teemme töitä kotitoimistossa ja harrastuksetkin liittyvät lähinnä koiriin, Luna ja Hatti eivät kovin usein joudu viettämään aikaa keskenään kotona. Luna Luupää, joka eli ensimmäiset vuotensa ainokaisena koirana, on silti oppinut suhtautumaan satunnaisiin yksinoloihin tyynesti ja vaikuttaa jopa sangen tyytyväiseltä, jos pikkusiskokin viedään toviksi muualle, jotta se saa vallata sohvan kokonaan itselleen.


Hatti Tattiaiselle lauman hajaantuminen on aina ollut vaikeampi paikka. Ei se mistään todellisesta eroahdistuksesta kärsi, mutta saattaa metelöidä jonkin aikaa peräämme ja läähättelee yli-innostuneena jaloissa, kun tulemme takaisin. Siksi pyrimme tekemään lähdöistä ja tuloista mahdollisimman vähän numeroa. Kotiinpaluun jälkeen koiria ei tervehditä, ennen kuin ne ovat asettuneet aloilleen.

Yksin jäämistä helpottaa ainakin meillä se, että kumpikin koira saa jonkin pienen ekstraherkun, kun lähdemme kotoa. Sen on oltava melko nopeasti syötävissä, jotta siskoksille ei tule keskinäistä nahinaa. Taas on aika kurkistaa Mustin ja Mirrin herkkupaketin sisältöön.

Wagg-makupaloista on testivuorossa Sensitive-versio. Pussista leijuva tuoksu herättää raadissa erittäin suurta kiinnostusta. Isokokoiset pehmeät makupalat sopivat piilotettaviksi vaikkapa vessapaperihylsyjen sisälle, jolloin saatetaan jopa välttyä lähtöhaukuilta.


Kotiin tullessa näemme ensimmäiseksi tien puoleisessa ikkunassa mustat suippokorvat ja ulvohaukun tahdissa kohoilevan kuonon. Pihan puoleisessa ikkunassa puolestaan päivystää pieni maantienvärinen kelpiennaama, joka yhtyy tervetuloserenadiin kirkkaalla lapsisopraanoulinallaan.

Sisällä voi huomata, että sohvassa on kaksi lämmintä painaumaa.

10 kommenttia:

  1. Uteliasuutta kyselen miten olet saanut mustin&mirrin yhteistyökumppaniksi? Saatko jotain etuja? Entä muitakin tavaroita kun herkkuja? :)

    VastaaPoista
  2. Neuvottelimme yhteistyöstä ja kirjoitimme sopimuksen. Saan koirille ruokasponsorointia sekä erilaisia tuotteita, joita testailemme ja joista sitten kirjoittelen arvioita. Tämän blogin postauksista käykin tarkemmin ilmi, millaisista tuotteista on kyse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! :) missä sitten niistä kirjoitat? :o

      Poista
    2. No tässä blogissa :) Kun valitset alareunasta Etusivu, niin näet lisää tekstejä. Ihan kaikissa kirjoituksissa ei tuotemainintoja ole, mutta kyllä niitä sieltä löytyy.

      Poista
  3. Kiitos aivan ihanasta blogista! Meillä kotona viipeltää myös paimenkoira - tosin saksalainen sellainen mutta moneen kirjoitukseesi voin samaistua. Ah kuinka monta kertaa olen myös miettinyt että missä markkinoilla tänkin retaleen voisi myydä ja hankkia se niinsanottu ELÄMÄ ;) Kiitos kun piristät arkeamme, ihanaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä kommenttisi lämmittää mieltä, kiitos itsellesi, kun käyt lukemassa :) Rapsuja saksalaiselle!

      Poista
  4. Tämän yksinjäämisen jalon taidon opettaminen koiralla on kyllä niin tärkeää. Jos Hatti reagoi teidän poislähtöön ja tuloon enemmän kuin Luna, onko tilanne parantunut ajan myötä sinun mielestäsi? Havaitsen juuri nuo samat oireet myös meidän cavalierissä, poislähtiessä saattaa raapia ovea, yms. ja kun tullaan kotiin niin koira on ihan intopinkeänä ottamassa vastaan vaikka kuinka yritettäisiin jättää se huomioimatta kotiin tullessa.

    Tosin meidän suurin syy löytyy toisesta kaksilahkeisesta, mies ei vain voi olla lellimättä koiraa muutaman minuutin jälkeen.... Huokaus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meillä on tilanne selvästi parantunut, kun Hatille on tullut ikää lisää. Nuorempana se saattoi panna esim. sohvatyynyjä uuteen kuosiin poissaollessamme, mutta enää ei ole mitään tihutöitä tehty. Jos jäämme lähtiessä ulos kuulostelemaan, niin protestointi jää nykyään muutamaan haukahdukseen tai kestää enintään joitakin minuutteja.

      Hatin herkempään reagointiin on varmasti syynä paitsi sen hieman takertuva luonne, myös se, että sen kohdalla emme vain ole panostaneet yksinoloharjoituksiin tarpeeksi, koska se ei ole ollut olosuhteiden pakosta "välttämätöntä".

      Poista
  5. Minulla on kaksi kleinspitziä (ja jossain vaiheessa sitten tuleepi kelpie :) ). Nuo on kyllä niin hitsautuneet yhteen, että joudun ihan tahallaan pitämään niitä erillään. Olen ratkaissut asian niin, että ovat toisinaan yksitellen mukana töissä. Asia oliskin hieman hankalampi, jos tekee töitä kotona.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meilläkin koetetaan välillä tehdä kummankin kanssa erikseen omia juttuja.

      Hauskaa että suunnittelet kelpistiksi ryhtymistä :)

      Poista